Vastuu, vapaus, oikeus ja velvollisuus

Vastuullisuus edellyttää vapautta. Oikeastaan vastuu ja vapaus ovat vain eri näkökulmia yhteen ja samaan asiaan. Kuitenkin kahvipöytäkeskustelussa velvollisuudet ja vastuut voivat sekoittua sujuvasti keskenään, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat tyystin eri asioita. Velvollisuudet kulkevat käsi kädessä oikeuksien kanssa ja vieläpä niin, että jos sinulla on tiettyjä oikeuksia, jollakin toisella on vastaavat velvollisuudet. Vapaus ja vastuu pysyvät aina yhdessä; oikeudet ja velvollisuudet aina erillään.

Yrityksillä on tietysti koko joukko erilaisia sopimuksellisia ja lainsäädännöllisiä velvollisuuksia hoidettavanaan. Näistä velvollisuuksista huolehtiminen on välttämättömyys eikä se toisin sanoen liity millään tavalla yrityksen eettiseen vastuuseen. Vastuullisuuden pelikenttää on näiden velvollisuuksien puitteisiin jäävä vapaan toiminna alue. Toisin sanoen ne tavat ja toimet, jotka koetaan tärkeiksi ja arvokkaiksi, ja joita noudatetaan vaikkei velvollisuutta olisikaan. Toki yritykset voivat pitää velvollisuuksiaan aidosti arvokkaina ja huolehtisivat niistä ilman pakkoakin. Ongelma on tietysti se, että tätä voi olla vaikea osoittaa ja aina löytyy niitä, joiden mielestä yritykset ajavat vain lyhytnäköisesti omaa etuaan.

Minkälaisia arvoja yrityksessä sitten pitäisi ajaa ja minkälaista toimintakulttuuria siellä tulisi vaalia? Yleinen harha on, että me kaikki tiedämme ja tunnemme sen mikä on hyvää ja oikein. Jos näin olisi, ei tarvitsisi kuin ryhtyä noudattamaan tätä toimintatapaa ja vaalimaan sen arvoja. Todellisuudessa me arvioimme asioita uudestaan ja uudestaan, ja tarkastamme käsityksemme niistä tilanteiden muututtua ja informaation karttuessa. Se mikä on yhdelle oikein ja hyvää voi olla toiselle väärin tai yhdentekevää. Keskeistä on se, että toimintakulttuuriin sisältyy jatkuva pyrkimys parempaa, tarkoittipa se mitä hyvänsä. Tätä pyrkimystä tukee parhaiten avoin keskusteluilmapiiri ja kriittinen ajattelu.

Mitä arvot sitten ovat? Yleisesti ottaen arvot voidaan jakaa itseisarvoihin ja välinearvoihin. Arvot ovat itseisarvoja, jos niitä tavoitellaan niiden itsensä takia. Esimerkiksi hyvinvointi on monille itseisarvo, joten sitä tavoitellaan ja ylläpidetään sen itsensä tähden. Välinearvot sen sijaan toimivat päämäärien tavoittelun välineinä. Jos työhyvinvointia pidettäisiin välinearvona, sen sanottaisiin toimivan esimerkiksi paremman tuottavuuden saavuttamisen välineenä.

Arvoista keskusteltaessa on siis aina ensin pohdittava sitä, ovatko arvot väline- vai itseisarvoja. Vastuullisen liiketoiminnan kannalta huomionarvoista on, että toimintaympäristön erilaiset arvokäsitykset pääsevät esiin ja ne osataan ottaa huomioon. Hyvä ja keskeinen esimerkki on se, miten yritys ottaa työntekijänsä huomioon; arvostetaanko työntekijää talouden kasvattamisen välineenä vai onko työntekijän hyvinvointi itseisarvo.

Käytännössä arvot eivät useinkaan ole yksiselitteisesti itseisarvoja tai välinearvoja. Vastuullinen liiketoiminta arvostaa työntekijöitä sekä itseisarvoisesti että välinearvoisesti. Vastuullisen liiketoiminnan kilpailuetu syntyy siitä, että hyvinvoiva työntekijä on sitoutunut työhönsä, arvostaa ammattiaan ja on ylpeä työstään. Käytännössä tämä näkyy tuottavuuden lisääntymisenä ja laadun parantumisena.

Vastuullisuuden tärkein tehtävä yrityskulttuurissa on toimia kitkan vähentäjänä. Vastuullisuus on öljyä yrityksen moottorissa.

Matias Koskimies, Expec Information Systems Oy