Yritysetiikan lähteillä, yksilön oivallus vai organisaation ohje?

Suurehko joukko yritysetiikan tutkijoita ja soveltajia kohtasi marraskuisessa ”Eettinen johtaminen käytäntöön” seminaarissa Helsingissä. European Business Ethics Network (EBEN) Suomen yhdessä Aalto-yliopiston kanssa järjestämässä tapaamisessa pohdittiin yritysetiikkaa sekä yksilön käyttäytymisen että yrityksen johtamisen näkökulmista.

Esitettiin kaksi toisistaan poikkeavaa näkökantaa yritysetiikan aikaansaamiseksi. Yksilölähtöinen eettisyyden rakentaminen korosti yksilön oman käyttäytymisen tärkeyttä. Organisaatiotason eettisyys (tai vastuullisuus) korosti kollektiivisen strategian jalkauttamista.

Itse hakisin tasapainoisempaa reittiä yritysetiikan rakentamiseksi. Lähtökohtana on sekä yksilön että yhteisön yhteisymmärrys toimintakulttuurista ja toimenpiteistä, jotka muodostavat hyvän ja toimivan (hyveellisen) yrityksen. Seminaarissa tätä kolmatta vaihtoehtoa edusti Finlandiatalon toimitusjohtaja Johanna Tolonen. Hän puhui työyhteisön sitouttamisesta hyve-prosessin kautta. 

Yksilölähteisen (”bottom-up”) yritysetiikan näkökulmaa edusti Aalto-yliopiston tutkijatohtori Henrika Franck. Hän kyseenalaisti perinteisen ajattelumallin, jonka mukaisesti yksilö kaikissa olosuhteissa pyrkii maksimoimaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Oma etu saavutetaan parhaiten tuottamalla muille hyvää, Franck totesi. Ihmisen pitää hyväksyä tapa, jolla hän toimii muita kohtaan, ”teemme itsellemme hyvää olemalla muille hyviä”. Yrityksen asiakkaalle tuottaman lisäarvon voisi määritellä oman edun tavoittelemisena toisen hyvän kautta. Onnistuminen edellyttää organisaatiolta sekä toiminnan läpinäkyvyyttä että laadukasta kommunikaatiota. Etiikkaa ei voida ulkoistaa ohjelmien jalkauttamisella. Etiikka perustuu yksilöiden sisäistämään käyttäytymiseen. Tästä syntyy yhteisön tapa toimia.

Organisaatiotason (”top-down”) eettisyydestä puhuttiin ”yritysvastuu” käsitettä hyödyntäen. Yritysvastuun kehittämisestä ja johtamisesta Lassila & Tikanojassa (L&T) kertoi yhteiskuntajohtaja Jorma Mikkonen. Yritysvastuu on oleellinen osa L&T:n liiketoimintaa ja yrityskulttuuria. Sitä on määrätietoisesti rakennettu kolmen stepin kautta. Strategian ja ilmeen uudistamisella haluttiin määritellä strateginen suunta, tunnistaa sidosryhmäodotukset ja laatia vastuullisuusohjelma. Riskien hallintaan ja odotuksiin vastaamiseen lähdettiin mm. toimenpiteitä määrittelemällä, mittareita asettamalla ja raportointia kehittämällä. Kolmannessa vaiheessa pyritään luomaan kilpailuetua yritysvastuusta. Tähän liittyvät mm. asiakkaiden vastuullisten liiketoimintaratkaisujen synnyttäminen, toimitusketjujen tehostaminen ja kiertotalouden edistäminen. Vastuullisuustyö toteutetaan L&T:n eri toimialojen palveluiden kautta, sekä linjatyönä että projekteina. Sitä johdetaan yrityksen ohjausryhmän kautta.  

Mielestäni kestävän yritysetiikan rakentaminen edellyttää toimeliaisuutta sekä yksilöltä, yhteisöltä että yritykseltä. Yhteen hiileen puhaltaminen perustuu yksilöiden käytännön tekemiseen, josta syntyy työkulttuuri. Yhtenäinen työkulttuuri muodostaa työyhteisön. Vain yhteisö aikaansaa tuloksen, silloin voimme puhua toimivasta yrityksestä. Yksilö ja yritys kohtaavat hyveiden kautta. He löytävät molempia osapuolia tukevia yhteisiä tavoitteita. Tällaiset yhteisesti hyväksyttävät tavat toimia voidaan myös määritellä ns. hyveiksi. Itse olen asiaa hahmottanut oheisella kuvalla. Toteutan myös Projnik yritykseni kautta organisaatioille suunnattuja ns. ”Hyve-prosesseja” yhdessä yhteistyökumppanini Antti Kylliäisen/Syfron Oy:n kanssa.

Niklas Reuter, Projnik Oy, EBEN Suomi ry:n  hallituksen puheenjohtaja

Energiamarkkina on monimutkainen tori

 

Markkinat toimivat samoilla säännöillä kaikkialla. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat tiettyyn hintaan ja tietyllä määrällä. Kuitenkin energia on erikoinen hyödyke. Sitä ei voi varastoida, sen siirtäminen kulutettavaksi kuluttaa sitä itseään, sen tuotanto ei ole tasaista ja tuotantokustannukset vaihtelevat ja erisyklisesti erilaisten tuotantotapojen kanssa. Lisäksi energia synnyttää ympärilleen monopolistisia rakenteita, joita pitää lainsäädännöllä kontrolloida. Samaan aikaan sekä energian kuluttaminen että tuotantotavat ovat erittäin politisoituneita aiheita, joissa jokaisella argumentilla on omat tavoitteensa ja omat vahvat perusteensa.

Kysyntä Suomessa (TEM raportti 10.11.2009) on sähkön osalta enimmäkseen rakentamisessa ja teollisuudessa. Tämän kysyntä on hieman laskenut suomalaisen teollisuuden ongelmien vuoksi, mutta silti sen odotetaan olevan 40-50% luokkaa vielä vuonna 2030. Kasvuennusteita on hieman pienennetty. Eniten kasvaa tulevaisuudessa liikenteen sähkönkulutus, mutta sen merkitys jäänee alle viiden prosentin. Kevyt ja keskiraskas teollisuus (suurin osa asiakkaistani) toivovat etenkin edullisia hintoja, raskas teollisuus hintavakautta ja toimitusvarmuutta ja toisaalta valtiolliset instanssit toimitusvarmuutta ja turvallisuutta. 

Raskaan teollisuuden halu sitoutua suuriin energialaitoksiin, jopa kalliimmalla ennustetulla MANKALA-hinnalla, liittyy juuri ennustettavuuteen. Tämä pienentää heidän kokemaansa riskiä ja sitä kautta alentaa tuottovaatimuksia sijoituksille. Tämä on tärkeää heidän muutenkin vaihtelevilla lopputuotemarkkinoilla. Kevyelle teollisuudelle energianhinta ei ole niin tärkeä komponentti kokonaisuuden kannalta. He miettivät sitä vain yhtenä kustannuskomponenttina muiden joukossa.

Sähkön tuotanto jakaantuu ydinvoimaan (noin neljännes), vesivoimaan, kivihiileen (noin kuudennes), biomassaan, maakaasuun ja nettotuontiin (noin kahdeksannes), turpeeseen (n. 6%), tuuleen 0,3% ja jätteeseen 0,8%. Pelkästään tämän listaaminen tuo mieleen useita eduskuntaväittelyitä työllisyys- ja ympäristövaikutuksista. Sen vuoksi erilaisia päällekkäisiä tukimuotoja ja toisaalta lupamenettelyitä on luotu ja luodaan yhä. Tämä tekee energiantuotannon vertailun kustannusperusteisesti varsin haastavaksi. 

Eiliset sopimukset eivät ole samanlaisia tämän päiväisten kanssa ja esimerkiksi syöttötariffit nostavat tuulen tuotanto-osuutta enemmän kuin tuotantokustannusten ja markkinahinnasta voisi päätellä.

Epätasapaino tuotannon ja kysynnän välillä rasittaa siirtoverkkoja ja tuulisena päivänä osa tuotannosta joudutaan dumppaamaan jakelun häiriöttömyyden varmistamiseksi. Tuulisen päivän alentunut hinta ei toimi riittävästi tehokkaana kannustimena tuotannon vähentämiseksi. Kysyntäpuolella tuotantoa on vaikea ajoittaa tuulisiin päiviin, jolloin hinta olisi alempi. Säätövoimana vesivoima on nopein, mutta riittämätön kokonaisuuden kannalta. Jäljelle jäävät vienti ja tuonti.

Kokonaisuutena sähkön tuotantokapasiteettia on valmistunut paljon teollisuuden taantuman aikoihin, joka on osaltaan painanut hintaa varsin edulliselle tasolle. Tällöin vanhanaikaiset voimalat eivät ole enää olleet tuotannossa ja esimerkiksi päästökauppaoikeuksien hinta on painunut lähes olemattoman alhaiseksi. Tämä kannustin päästöttömyyteen on (tällä hetkellä) menettänyt merkityksensä. Eikä asiaa ole ajanut myöskään keskustelu windfall-veroista, joka on lisännyt epävarmuutta päästöttömien tuotantomuotojen kehittämiselle ja investoinneille olemassa olevissa laitoksissa.

Kysyntäpuolelle säädetyt energiatehokkuuslait on nähty kevyessä teollisuudessa lähinnä viranomaisien kiusantekona etenkin, kun energiatehokkuusinvestoinnit eivät ole kannattavia näin edullisilla sähkönhinnoilla. Tämä hidastaa energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista, sillä energiankulutuksessa olisi monessakin kohteessa saavutettavissa noin 20% säästöt, mutta niiden toteuttaminen maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa (tai jopa pidemmässä ajassa), jolloin tällaiseen ei haluta varoja sitoa.

Energia on merkittävä tekijä mietittäessä niin suomalaisten kuin ihmiskunnan tulevaisuutta. Sillä on merkitystä niin ilmastonmuutoksen torjunnassa, muussa ympäristönsuojelussa sekä taloudellisessa kasvussa ja hyvinvoinnissa. Kuitenkin kokonaisuuden ollessa monimutkainen, hyvää tarkoittavat laki- ja säädöshankkeet voivat tehdä osaoptimointeja, jotka haittaavat tavoitteita muualla. Sen tähden toivoisin, yhdessä asiakkaideni kanssa, kokonaisvaltaista näkökulmaa energiamarkkinaan uutta säädäntöä kehittäessä.

Niklas Koskimies

Expec Oy