logo

logo

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ikä ja työtapaturmat

3T Ratkaisut Oy: Johtava asiantuntija, FT, PsL Marita Hyttinen


Ikä on vain numero - vai onko sittenkään? Nuorille sattuu usein. Tilastojen mukaan nuorille sattuu tapaturmia useammin kuin vanhemmille.

Työtapaturmat johtuvat usein teräviin esineisiin satuttamisista. Myös äkillisestä kuormittumisesta, iskeytymisestä ja törmäämisestä aiheutuneet turmat ovat tavallisia. Nuorten vammat ovat lievempiä kuin vanhempien: haavoja, pintavammoja, venähdyksiä ja sijoiltaan menoja.

Konkareille sattuu Suomessa vakavimmat työtapaturmat. Vanhimmassa ikäryhmässä turmia sattuu myös usein: Yli 63-vuotiaiden työntekijöiden tapaturmataajuus on 40 % korkeampi kuin esim. 50-55 -vuotiaiden. Asiantuntijat ennustavat, että eläkkeelle siirtymisiän nousu lisää erityisesti vakavia työtapaturmia. Iäkkäiden työtapaturmat ovat usein liukastumisia ja kompastumisia.

Työtapaturmaisesti kuollut on rutinoitunut. Tyypillinen työtapaturmassa kuollut on ammatissaan rutinoitunut, samalla alalla, samoissa tehtävissä työskennellyt keski-ikäinen mies. Menehtynyt on käyttänyt puutteellisesti tai ei lainkaan tehtävässä edellytettyjä turvavarusteita. Hän on toiminut työsuunnitelman ja ohjeiden vastaisesti. Hän on päätynyt ei-turvalliseen työtapaan, koska on luottanut liiaksi vain omaan pätevyyteensä.  Yleisimpiä vahingoittumistapoja ovat puristuminen, ruhjoutuminen, putoaminen ja putoavan esineen osuma.

Perehdytä nuoret! Nuorilla ei ole samaa tietämystä eikä taitoa kuin kokeneilla. Halu suorittaa tehtävät ripeästi voi olla kova. Nuori on perehdytettävä hyvin tehtäviinsä, erityisesti koneisiin ja laitteisiin sekä järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon.  Kokemattoman pariksi kannattaa sopia ammattilainen, jolla on asenteet kohdillaan, koska nuori seuraa herkästi esimerkkiä.

Nuorille on tyypillistä omien taitojen yliarviointi ja riskinotto. Siksi on kerrottava, että työssä voi olla vakaviakin tapaturmavaaroja ja on hienoa, jos vaarat huomaa ennakkoon. Vaara on aina ilmoitettava eikä työtä saa tehdä, ennen kuin on mietitty, kuinka jatketaan. Työtä ei saa myöskään aloittaa, ellei ole varmuutta, kuinka se tehdään. Kannusta kysymään! Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Pysähdy ja tuumaa -toimintatapa on hyvä opettaa jo ensimmäisenä työpäivänä. Tapaturmat torjutaan aivotyöllä: tunnistamalla vaarat ennakkoon ja ottamalla ne aktiivisesti hallintaan. Kun esim. henkilönsuojainten pitämisen ottaa heti tavakseen, suojaimet pysyvät käytössä jatkossakin. Tärkeintä on ymmärtää, ettei mitään panna turvallisuuden ja terveyden edelle. Työturvallisuus on lakisääteistä toimintaa. Laki velvoittaa myös nuorta työntekijää.

Älä unohda kokeneita ja ikääntyviä! Vanhuus ei tule yksin. Iäkkäiden tapaturmien torjunnassa on otettava huomioon aistien heikentyminen: Esim. valaistukseen ja meluntorjuntaan on panostettava.

Kokeneet sokeutuvat ympäristön vaaroilta, joten heitä kannattaa ottaa jäseniksi riskikartoituksiin ja turvallisuushavainnointeihin. Näin heidän hiljaista viisauttaan saadaan esille. Lisäksi riittävällä valvonnalla on varmistettava, että menettelyt vastaavat ohjeistusta.

Koska vanheneminen on yksilöllistä, on tarpeen keskustella aika ajoin turvallisuudesta ja rajoituksista, joita muutokset voivat tuoda mukanaan. Haasteet ratkotaan yhdessä. Työtä tuunaamalla henkilö voi jatkaa uraansa pienistä krempoista huolimatta.

Aivan samoin kuin nuorella, vanhemmallakin voi olla luulo itsestään voimakkaana, kestävänä, nopeana - ja kuolemattomana. Se on virheellinen luulo, joka on syytä oikaista, olipa henkilö minkäikäinen tahansa.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Miten luottamus ja työturvallisuus liittyvät yhteen?

Minulta kysytään usein, miten työnantaja voisi käytännössä lisätä työntekijöiden sitoutuneisuutta yritykseen.
Kaikkihan me tiedämme, että sitoutuneisuus näkyy ihmisen omana haluna edistää asioita työpaikalla, tehdä pakottamatta tehokkaasti, saattaa asiat loppuun ja kehitellä omaehtoisesti uutta. Tällaisista työntekijöistä työmarkkinoilla tällä hetkellä kilpaillaan.
Työssäni työturvallisuuskouluttajana olen lähtenyt purkamaan edellä mainittua kysymystä toisesta päästä: Mitä sinä työnantajana teet, että sinuun kannattaisi sitoutua?
Luottamus rakentuu työyhteisössäkin yksilöiden välille. Elämme epävarmassa maailmassa, jossa jokainen meistä etsii alitajuisesti jotain samana pysyvää, luotettavaa yhteisöä tai tahoa. Luottamus luo välillemme tietoisuuden, että epävarmoissakin tilanteissa vielä selvitään. Luottamus on tutkitusti eräs menestyneiden työryhmien tärkeimmistä elementeistä.
Arvostamani sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Jaana Venkula esittää mallissaan luottamuksesta (Epävarmuudesta ja varmuudesta, Kirjapaja 2011), miten luottamuksen syntymiseen tarvitaan kolme asiaa: 
1. Se, että ihminen ottaa vastuuta ja
2. pitää lupauksensa ja
3. tekee luottamusta herättäviä tekoja. 
(Huom! Tekoja - pelkkä puhe ei ole riittävää!)
Toisen ihmisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta arjessa huolehtiminen on yksi kaikkein vahvimmista tavoista osoittaa sitoutumista. Sama toimii myös perheenjäsenten ja ystävien kohdalla. 
En tarkoita, että esimiehen tulisi tietää työntekijänsä selkäleikkaushistoria pilkuntarkasti - sitä varten apuna on työterveyshuolto. Mutta jo pienikin muutos esimieheltä kohti suurempaa välittämistä ja huolehtimista avainosaajistaan tekee jo ison eron vuorovaikutukseen ja välittämisen kokemukseen.
Eräs keino, millä työnantajan on helppo luontevasti ja homoerotiikkaa välttäen operoida välittämisen suuntaan tässä jäyhässä ja kylmässä maassa nimeltä Suomi, on työturvallisuus.
Työturvallisuus tarjoaa raamit ja työkalut, miten työnantaja ja henkilöstö ylipäätään voi rakentaa välittämisen kulttuuria ympärilleen. Hyvä turvallisuusjohtamisjärjestelmä ei siten ole paperinmakuista pakkopullaa viranomaisia varten, vaan työnantajan keino pitää parhaat osaajat omassa tallissaan - vielä huomennakin.

Hyveet ---- Yhteisöllisyys ---- Tuottavuus

Niklas Reuter  Projnik 
Mitä lähemmin olen tutustunut erilaisiin työyhteisöihin, sitä enemmän olen nähnyt yllä kuvatun yhtälön toteutumista.
Organisaatiot, joissa ei tapahdu tiimiytymistä, eivät pysty käsittelemään asioita yhtä nopeasti, eikä tieto kulje porukan sisällä. Työt sujuvat kohtalaisesti ja tuotoksia syntyy, mutta silti esiintyy enemmän eripuraa, ihmisten välistä kilpailua, tiedon panttaamista. Usein puuttuu yhteisöllisyyden mukanaan tuoma voima. Yhteisöllisyyden avulla saadaan asioita sujumaan yllättävän hyvin.
Hyveet Työssä -verkosto on äskettäin pohtinut hartaasti Hyve-fasilitointiprosessia ja sen luonnetta. Tiiviin sisäisen ideoinnin jälkeen kiteytimme työmme keskeisimmän tarkoituksen = "Hyveprosessin myötä yhteisöllisyys ja yhteistyökyky vahvistuvat, ja niitä osataan myös hyödyntää entistä tehokkaammin organisaation toiminnassa."
Hyveet, eli ne yhteisesti määritellyt itselle ja toisille hyvää tuottavat toimintatavat, toimivat liimana, joka yhdistää ihmisiä missä tahansa fyysisessä tai henkisessä tilassa. Työelämässä ja työpaikoilla hyveiden avulla päätämme, millä tavoilla meidän tulisi kohdata toisiamme.  Kollegan kohtaaminen hyveellisesti, kuulostaa itsestään selvältä, perussivistykseen kuuluvalta tavalta. Voiko tämä toimintamalli olla jotenkin innovatiivinen tai mullistava? Kyllä voi, valitettavasti.
Ihminen on historiallisesti aina yrittänyt selviytyä toisten kanssa ja pyrkinyt yhdessä ratkaisemaan esille tulevia pulmia. Yhteisöjen laajuus on kasvanut vuosituhansien saatossa. Tänään ihmisten välinen toimiva yhteispeli on edellytys yhä monimutkaisempien ja muuttuvien olosuhteiden johdosta. Kaikilla organisaatioilla löytyy hyveitä, mutta koska niitä ei ole määritelty erikseen konkreettisiksi toimenpiteiksi, niistä ei saa puristetuksi sitä yhteisöllisyyttä ja yhteistyön ohjetta, jota ne todellisuudessa ovat. 

Hyveet Työssä -verkosto on toteuttanut reilut kymmenen fasilitointiprosessia. Tällä hetkellä organisaatioiden määrittelemä "top ten" -hyveiden joukko näyttää tältä: Vastuullisuus, Avuliaisuus, Positiivisuus, Arvostavuus, Keskustelevuus, Joustavuus, Joukkuehenki, Oikeudenmukaisuus, Kunnioittavuus ja Luottamus. Jokainen hyve on purettu useisiin konkreettisiin toimintatapoihin, joita sitten harjoitetaan arjessa yhdessä työtä tehden.
No mitä tästä seuraa...no yhteisöllisyyttä! 
Kuvitelkaa työyhteisö, jossa kaikki aidosti ponnistelevat noiden yllä mainittujen asioiden aikaansaamiseksi, joka ikinen päivä omassa tehtävässään yhteistyössä muiden kanssa. Eikö kuullostakin hienolta? Kyllä! Kokemuksemme on, että pikku hiljaa tällainen tapa toimia luo työhönsä sitoutuneita ihmisiä. Hyvä tarttuu ja motivaatio kasvaa. Asiakkaamme ovat kertoneet, miten työpaikkaylpeys kasvaa. "Teemme työtä, jolla on merkitystä". Työyhteisö, jossa viihdytään, annetaan myös parastamme. Asiakas aistii myös hyvän hengen ja työntekijöiden innostuksen omaa työtään kohtaan, mikä luo imua kaikkiin suuntiin. Työnantajan houkuttelevuus työnhakijoiden silmissä lisääntyy. Ihmisten jaksaminen, luovuus ja toisten tukeminen paranee. 
Hyveet työssä -verkostossa näemme, että prosessia kannattaa harkita tilanteissa, joissa työyhteisöt ovat kohdanneet kriisejä (kuten yt-neuvottelujen jälkeen), tai jossa strategista suuntaa joudutaan nopeasti muuttamaan, jolloin tarvitaan yhteisiä ponnistuksia. Yrityskulttuurien rakentaminen yritysfuusioiden yhteydessä, kuuluu myös tilanteisiin, joissa tarvitaan yhteisöllisyyttä.
Eli, ei muuta kuin hyveitä valitsemaan, määrittelemään, kehittämään ja mittaamaan. Hyvää,ja hyveellistä, työpäivää kaikille!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Luottamus vie rahaa pidemmälle pääomana. Pankeilla(kin) itsetutkiskelun paikka

Marja Heinonen
Nordea toimi eettisesti arveluttavasti antaessaan sijoitusneuvoja ikäihmisille. Sampo valmistautuu huhtikuun lopussa kahmaisemaan piensijoittajien osakkeita satojen miljoonien eurojen arvosta. 
Mikä meidän pankkitoimintaa vaivaa? Eettiset periaatteet tuntuvat ainakin joissain kohti pahasti unohtuneen.
Raha tekee sokeaksi. Sinänsä raha ei ole paha, koska sitä voi käyttää myös hyvän tekemiseen. Rahan mukana tulee kuitenkin kovin helposti ahneus. Koska pankit elävät rahasta, nille eettinen ja vastuullinen toiminta lienee vaikeampaa kuin monella muulla alalla. Antennit pitäisi olla valmiusasennossa koko ajan. Luottamuspääomaa ei ole varaa hassata. 
Myös pankin rooli on muuttunut ja muuttuu rajusti vielä tulevaisuudessa. Mihin suuntaan?
2.4.2017 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla kuvattiin ansiokkaasti pankkien kehityskaarta viime vuosikymmenien aikana. Pankinjohtajien asema paikkakuntansa mahtihenkilöinä mureni 1990-luvun pankkikriisin myötä. Yksittäisten ihmisten luottamussuhde kuitenkin säilyi ja HS:n mukaan “Tämä on osaltaan auttanut suomalaisia pankkeja uusiutumaan ja siirtymään terveimpien eurooppalaisten pankkien joukkoon.”
Tämä luottamus on muuttumassa entistä tärkeämmäksi pääomaksi, koska perinteisen pankkitoiminnan kannnattavuus on heikentynyt. Varainhoito ja sijoitusneuvonta ovat tulleet tärkeiksi. Turbulentti digiaika ei ole säästänyt pankki- ja finanssisektoriakaan. 
Sampo unohti pienen ihmisen 
Perjantain (31.3.2017)  Hesarissa kerrottu 77-vuotiaan leskirouvan tarina  Nordean sijoitusneuvonnasta oli karmeaa luettavaa moraalittomuudessaan. Monta kertaa tuli mieleen miten pankki on voinut toimia noin? Miten ihmiset siellä ovat perustelleet itselleen tomintansa oikeutusta?
Itse olen nähnyt läheltä toisen pankin, Sammon, kummallista toimintaa. Olen viimekeväisestä yhtiökokouksesta asti seurannut surullisena ja vihaisena pienosakkaiden kohtelua Sammossa.  Ytimessä on lainsäädännön muutoksesta liikkeelle lähtenyt prosessi, jossa paperiset osakkeet pitäisi määräaikaan mennessä muuttaa sähköisiksi tai niille käy piensijoittajan näkökulmasta hullusti - miljoonat siirtyvät Sammon haltuun. 
Vuoden mittaan olen nähnyt runsain mitoin välttelyä, ontuvia selityksiä, huonoa viestintää, ylenkatsetta ja suoraa välinpitämättömyyttä osakkaiden omaisuuden kohtalosta Sammon taholta. Tai tarkemmin sanottuna välinpitämättömyyttä sen säilymisestä nykyisten omistajiensa hallussa. 
Sampo lähetti viime syksynä paperiosakkeita omistaville yksityishenkilöille kirjeen, jossa se mistutti osakkeiden kirjaamisesta arvo-osuustileille. Kuolinpesät tai yhteisöt, esimerkiksi taloyhtiöt, eivät muistutusta saaneet. Lisäksi lähetetty kirje oli sellainen, että sitä täytyi lukea todella tarkasti, jos halusi ymmärtää mistä oli kyse. 
Kaikki eettisen toiminnan pelisäännöt unohtava toiminta on kulminoitumassa nyt huhtikuussa pidettävään seuraavaan yhtiökokoukseen. Siellä on esityslistalla Sammon hallituksen esitys, jonka mukaan arvo-osuustilille merkitsemättömät osakkeet otetaan yhtiön haltuun ja alkuperäisten osakkaiden osakeoikeudet todetaan menetetyiksi. Kansan kielellä tämä tarkoittaa, että  lähes 300 miljoonan euron edestä piensijoittajien rahaa siirtyy Sammolle.  Eettisesti ja moraalisesti asia ei kestä päivänvaloa, vaikka lain kirjain ehkä täyttyykin. 
Luottamus avain monimutkaistuvassa maailmassa
Yritysmaailma on laajasti suurten murrosten keskellä.  Vanhat toimintamallit eivät enää toimi, mutta uusiakaan ei ole vielä kunnolla löytynyt. Globaalien kilpailupaineiden keskellä on ymmärrettävää, miten helposti tulosjohtaminen ja nopeiden voittojen kuittaaminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Pitkällä tähtäimellä tämä toiminta ei tuota menestystä. Yksi yhteiskunnan megatrendi on eettisyys ja luottamuksen tärkeys. Sitä arvostavat sekä yksittäiset ihmiset että yritykset.
Näin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna pieni sivuhyppy tutkimukseen, josta keskustelin Suomen johtavan kyberturvallisuusasiantuntijan Jarno Limnellin kanssa jokin aika sitten. Hän kertoi analyysivaiheessa olevasta tutkimuksesta, jossa nuorilta kysyttiin sitä, minkä varaan Suomen turvallisuus rakentuu tulevaisuudessa. Vastaus on huikea ja pysäyttävä - luottamus! 
Nuoret ovat oivaltaneet sen, mikä meiltä monilta kiireisiltä ja vanhoihin tapoihin kangistuneilta keski-ikäisiltä työelämässä jää usein huomaamatta - entistä monimutkaisemmassa maailmassa kukaan ei voi hallita kaikkea. Rautaa rajalle tuomalla ei taata Suomen turvallisuutta. Aivan samoin taloudellista tulosta maksimoimalla lyhyellä jänteellä  ei taata menestystä. Luottamus on avainsana tässäkin.
Koska kaikkea ei voi kontrolloida, on luotettava. Ja jotta voisi luottaa, toisen on oltava luottamuksen arvoinen. Luottamuspääoman merkitys kasvaa koko ajan sitä mukaan, kun maailma muuttuu entistä monimutkaisemmaksi. Liiketoiminnan pohja murenee digimurroksessa monella alalla. Menestyjät ovat niitä, jotka pystyvät rakentamaan luottamusta. Se on pääomaa siinä missä rahakin. Ainoastaan tärkeämpi.
Nordea sai Finanssivalvonnalta miljoonasakot. Pienemmät sakot sai OP Helsinki ja kaksi sijoituspalveluja myyvää yritystä Alexandria ja Investium. Ne pyysivät nöyrästi anteeksi ja lupasivat parantaa tapansa. Sampo voi vielä ihan oma-aloitteisesti osoittaa eettisyyttään ja ymmärrystä luottamuspääoman rakentamiselle. Yhtiökokous on vasta tulossa 27.4.2017.  

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Taiteen voima ja monikulttuurisuus sosiaalialan opiskelijan arjessa.

Lehtori Jana Vyborna-Turunen, HAMK Hyvinvointiosaaminen

HAMK:in Lahdensivun kampuksella juuri päättyneen ja yhteisötaideprojektin tuloksena syntyneen Mielenmaisemia-näyttelyn teoksia on mahdollisuus nähdä jatkossa Hämeenlinnan Perttulassa sijaitsevan ryhmäkodin tiloissa.  

Samannimisessä Mielenmaisemia-projektissa olivat mukana Harvialan ryhmäkodin ja tukiasumisyksikön asukaat Hämeenlinnan Perttulasta, ArsHäme ry:n taiteilijoita sekä Hämeen ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisen yksikön sosiaalialan opiskelijoita. Yhteisen taiteellisen työskentelyjakso sijoittui syksy-talvi kaudelle 2016 ja päätösjakso näyttelyn muodossa oli esillä Lahdensivun Ainolassa 10.3.2017 asti. 

Mielenmaisemia-projekti on yksi monista monikulttuurisista taidelähtöisistä projekteista, joita toteutettiin HAMK:in Hyvinvointiosaamisen yksikössä kuluneen ja kuluvan lukuvuoden aikana. Monikulttuurisuus ja hyvinvoinnin edistäminen kulttuurisilla ja taidelähtöisillä menetelmillä ovat tärkeässä roolissa monessa sosionomiksi opiskelevien moduulitoteutuksessa. Projektien avulla opintoja toteutetaan sovelletusti aidoissa työympäristöissä ja siellä, missä kyseiselle toiminnalle on aitoa tarvetta ja kysyntää. 

Kyseisen juuri päättyneen yhteisöllisen taideprojektin taustalla on mm. syksystä 2015 kesäkuun 2016 jatkunut kerhotoimintapilotti lapsille ja nuorille Lammin ja Iittalan vastaanottokeskuksissa, joka toteutui Hämeen ammattikorkeakoulun Hyvinvointiosaamisen yksikön, Suomen Punaisen Ristin ja Hämeen Setlementin yhteistyönä. 

Mielimaisemia-projektin tavoitteena oli kotouttavan taidelähtöisen toiminnan järjestäminen ryhmäkodin nuorille turvapaikkahakijoille. Taidetoimintaa käytettiin sosiaalisen innostamisen, hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukijana asiakkaiden kotouttamisprosessissa.  

Opiskelijoiden ammatillisen kasvun näkökulmasta on tärkeä tutustua mahdollisimman monenlaisiin uusiin työympäristöihin ja asiakasryhmiin opiskelun aikana. Tällä kertaa uudeksi asiakasryhmäksi muotoutui nuorten noin 17 vuotiaiden yksinään suurilta osin Afganistanista maahan tulleiden turvapaikkahakijoiden noin 20 nuorten poikien ryhmä Harvialan ryhmäkotiyksikössä.  

Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 3 024 alaikäistä, ilman huoltajaa maahan tullutta, kun vuonna 2014 heitä oli 196. Määrä siis yli 15-kertaistui vuoden aikana. Vuonna 2016 luku oli 401. (Maahanmuuttovirasto 2016). 

Alaikäisiksi katsotaan kaikki alle 18-vuotiaat ilman huoltajaa maahan saapuneet ja turvapaikkaa hakevat henkilöt.  Heidät sijoitetaan yleensä turvapaikkahaun ajaksi ryhmäkoteihin tai tukiasuntoihin. Alaikäisten yksin tulleiden turvapaikkahakemukset pyritään käsittelemään nopeutetusti ja heihin on vastaanottolain (746/2011) mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota, koska ilman huoltajaa tulleet ovat tavallista haavoittuvammassa asemassa.  

Alle 16-vuotiaat sijoitetaan ryhmäkoteihin ja niiden henkilökunta ja palvelut vastaavat suomalaisia lastensuojelulaitoksia. Vastaanottolaki velvoittaa majoituksen lisäksi huolehtimaan lapsen perustarpeista, joihin kuuluu ammatillista hoivaa ja huolenpitoa, ruoka sekä taloudellinen tuki. Palveluihin kuuluvat hoito- ja kasvatussuunnitelmat, kouluopetuksen järjestäminen iän ja tason mukaan sekä muuta tarvittavaa koulutusta. Lisäksi he saavat oikeudellista apua ja tarvittavat tulkkauspalvelut. Kaikki alle 16-vuotiaat turvapaikanhakijat kuuluvat perusopetuksen piiriin. (Maahanmuuttovirasto 2017).

16-17-vuotiaat muodostavat oman ryhmänsä turvapaikkaprosessissa ja heidät majoitetaan tukiasuntoloihin. He eivät enää kuulu perusopetuksen piiriin, joten luontainen integraatio ympäröivään yhteisöön on vaikeampaa. Heidän kontaktinsa ympäröivään kulttuuriin, yhteisöön ja yhteiskuntaan ovat monesti erittäin vähistä.

Turvapaikkaa Suomesta hakevien lasten ja nuorten elämässä on asioita, jotka voivat lisätä huonovointisuutta. Aiempien kokemusten lisäksi heidän elämäänsä vaikeuttavat hakuprosessin aikaiset olosuhteet. Siirtymiset keskuksesta toiseen, asuminen kaukana Suomessa olevista sukulaisista, hakuprosessin sekä koulu- ja kuntapaikan löytymisen pitkittyminen, oma tai mahdollisen mukana olevan vanhemman tai sisaruksen heikko terveystilanne, vastuun kantaminen perheestä, ystävien puute ja näiden poislähtemiset sekä eristäytyminen hankaloittivat monen lapsen elämää tuona aikana. Varsinkin turvapaikkapäätösten odottaminen ja saaminen vaikuttivat voimakkaasti arjen kulkuun. (Pakolaisapu). 

Taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät soveltuvat oivallisesti tilanteisiin, jolloin yhteistä kieltä ei ole. Yhteisöllisen taiteen keinoin päätimme yrittää monipuolistaa ja elävöittää nuorten turvapaikanhakijoiden arkea, mahdollistaa vuorovaikutusta kantasuomalaisiin sekä oppia uutta ja tutustua alueella oleviin taidealan toimijoihin. 

Kaikkien projektiin osallistuneiden osapuolien palaute oli erittäin positiivinen. Projekti oli antoisa ja opettavainen asiakkaille, ohjaaville taiteilijoille sekä opiskelijoille. Projektin puitteissa järjestettiin käynti Hämeenlinnan taidemuseossa, ArsHäme ry GalleriaKoneessa sekä Hämeen ammattikorkeakoulun Lahden sivun kampuksella. Projektin tuloksena voi pitää myös syntynyttä yhteistyötä Aimo Lasten ja nuorten kuvataidekoulun kanssa. Kolme aktiivisia turvapaikkahakija nuorta sai mahdollisuuden jatkaa harrastusta taiteen parissa säännöllisesti viikoittain Hämeenlinnan Aimo koulun maalausryhmässä.

Prosessissa mukana oleva opiskelija Virve Vieraankivi kertoo prosessista näin:  
Oma kiinnostukseni opiskelijana projektiin lähti työkokemuksestani turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Työni ohjaajana osoitti suuren tarpeen erilaisille asiakaslähtöisille tavoille tukea asiakkaan vaativaa odotusaikaa turvapaikkaprosessin aikana, joka usein on hyvin raskas ja henkisesti vaativaa epävarmuuden aikaan. Vastaanottokeskus on ympäristönä hyvin laitosmainen ja asiakkaiden arki on hyvin normitettua ja säännösteltyä. Viranomaista tukevan työotteen lisäksi vastaanottokeskuksiin tarvitaan erilaisia työtapoja antaa asiakkaille mahdollisuus päästä pois edes hetkeksi odottelusta ja mahdollisuus purkaa kokemuksiaan omista lähtökohdistaan mielekkäällä tavalla, sekä tarjota väyliä löytää omia vahvuuksiaan uudessa todellisuudessa.  

Yhteisötaideprojekti tarjosi osaltaan nuorille turvapaikanhakijapojille mahdollisuuden kokea voimaantumista, nähdä omia vahvuuksia ja tulla nähdyksi omana itsenään sekä vahvistaa kokemusta omasta toimijuudestaan. He pääsivät alusta asti osallistumaan toteutuksen suunnitteluun ja ideointiin. Maalauksia lähdettiin työstämään poikien ajatusten pohjalta ja he myös toteuttivat maalaukset sekä olivat tärkeä osa näyttelyn avajaisia. Projektiin osallistui aktiivisesti noin 20 poikaa, joista osa oli mukana todella intensiivisesti. Muutamalle heräsi jopa kiinnostus mahdollisuuteen hankkia ammatti taiteen parista.  

Itselleni pysäyttävin kokemus prosessin aikana oli, kun eräs nuori tarjoutui puhumaan näyttelyn avajaisissa. ”Minä kerron, kirjoita sinä minun tarinani”. Koin, että tuossa lauseessa yhdistyy kaikki tähän asti oppimani sosiokulttuurisesta innostamisesta. Hän kertoo oman tarinansa, omista lähtökohdistaan, minä olen vain väline, jolla tuo tarina kirjoitetaan näkyväksi.  

Mielenmaisemia projekti on osa Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen säätiön rahoittamana LUOVASTI YHDESSÄ hanketta sekä osana ArsHäme ry:n Taiteen edistämiskeskuksen kehityshanketta.  

Osallistuneet: Harvialan ryhmäkoti- ja tukiasumisyksikön noin 20 asukasta kaikkien ryhmäkodin opettajien ja sosiaalityöntekijöiden kannustavalla tuella
Ohjaavat taiteilijat: Jana Vyborna-Turunen (ArsHäme ry, HAMK) ja Ihab Altai    
Ohjaavat opiskelijat: Virve Vieraankivi ja Anne-Maria Sillankorva, Hyvinvointiosaamisen yksikkö, sosiaaliala, Hamk
Projektin aikataulu: 10/2016–2/2017

Lähteet:
Maahanmuuttovirasto. Tilastot. Viitattu 12.3.2017. http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot 
Maahanmuuttovirasto. Turvapaikanhakijat. Yksintulleet alaikäiset, 1.1.-31.12.2016. Viitattu 12.3.2017.  http://www.migri.fi/download/65762_Tp-hakijat_alaikaiset_2016.pdf?fe57d96ec55bd488 
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta. Laki 746/2011. Viitattu 7.3.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110746 
Lasten tukiverkko vertaisen alaikäisten turvapaikkahakijoiden tukena. 2015. Viitattu 12.3.2017. https://vetoverkosto-fi-bin.directo.fi/@Bin/3b5cd46187f7a357dc810832839fe720/1489341731/application/pdf/257336/Lasten%20tukiverkko.pdf