Tekemällä tulevaisuuteen

Tutkimuspäällikkö, yliopettaja Essi Ryymin, HAMK Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikkö

Digitalisaation kehitystä on tärkeää seurata ja siitä on tarpeen myös keskustella kriittisesti. Seuraaminen ja keskustelu eivät kuitenkaan riitä. Korkeakoulujen, yritysten ja yhteiskunnan eri toimijoiden täytyy kehittää rohkeasti uusia ratkaisuja. Liiketoiminnassa tämä tarkoittaa riskinottoa ja uudenlaisia liiketoimintamalleja, ei vain hyvien vertailukohtien jäljittelyä. Koulutuksessa on uskallettava toimia toisin kuin ennen. Tiivis yhteistyö ja keskustelu yli toimialojen on ensimmäinen mutta ehdoton askel.

Haasteena kehittämisessä on usein varovaisuus ja tästä johtuva hitaus lähteä operatiiviseen toimintaan. Liiketoiminnassa investointeja on vaikea tehdä kohteisiin, joista ei ole vielä varmaa tietoa ja joissa tieto karttuu vasta tekemällä. Koulutuksen kehittäminen tarkoittaa usein perinteisen ja perinteikkään toimintakulttuurin muutosta, joka edellyttää aikaa, osaamista, kärsivällisyyttä, resurssien suuntaamista sekä siirtymistä ketterämpään päätöksentekoon. 

Tekoälyn ja automaatio- ja tietoliikennetekniikan kehittymistä kuvataan yhtä suureksi muutokseksi kuin höyrykoneen keksimistä. Digitalisaation vaikutuksesta työmarkkinat, työpaikat, ammatit ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Digitaalista osaamista edellytetään kaikissa työtehtävissä ja sen vaikutuksesta osaaminen on myös paremmin kaikkien saatavilla. Työtä katoaa, mutta uutta työtä syntyy tilalle. Muutoksen nopeus herättää epävarmuutta. Ratkaisevaksi uuden työn luomisessa nousevat ne kyvykkyydet, joita kone ei korvaa, esimerkiksi asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen ja tunneälykkyys. Lisäksi tarvitaan ennakointiosaamista sekä kykyä kääntää digimurroksen tuottamat yllätykset hyödyiksi. 

Tulevaisuuden työssä on ymmärrettävä entistä paremmin kokonaisuutta, muutosta ja ihmistä muutoksen keskellä. Myös hyvä itsensä johtaminen on tärkeää, esimerkiksi kyky omaksua ja priorisoida merkityksellistä tietoa, aikatauluttaa työtä ja sekä hankkia paitsi asiakkaan myös työkavereiden ja verkostojen luottamus. Tunteet, kokemukset, status, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat uudenlaisen, digitalisoituvan liiketoiminnan ja toimintakulttuurin tuotoksia, joista ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita. Näihin merkityksiin halutaan myös sitoutua ja niistä ollaan valmiita maksamaan. Arvonluominen luo uutta työtä. 

Panostamme Hämeen Ammattikorkeakoulussa (HAMK) digikehitykseen voimakkaasti. Monimuotoistamme koulutustarjontaamme, kehitämme henkilöstön digiosaamista ja rakennamme uusia koulutusratkaisuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti.  Tutkimme ja kehitämme digitalisoituvalle työelämälle relevantteja osaamisia aidoissa työskentely-ympäristöissä, yritysten todellisten työtehtävien ja yhteiskunnan eri toimijoiden ongelmien äärellä.  Olemme kiinnostuneita arvonluomisesta ja ohjaamme opiskelijoidemme keksintöjen tekemistä ihmisten elämään ja elämänlaatuun vaikuttavana toimintana - ei vain kuluttajan kukkaron tai teknisen toimivuuden näkökulmista.

Konkretisoimme tutkimustietoa koulutukseen ja päätöksentekoon. Luomme ekosysteemejä eli verkostoja, joissa toimintaa kehitetään yhdessä yhtä ennakkoluulottomien kumppaneiden kanssa yli koulutusaste- ja ammattisektorirajojen. Kaikki tämä edellyttää avointa kehitteillä oloa, epävarmuuden sietämistä, kykyä oppia toiminnasta sekä myös itsetuntoista iloa onnistumisista ja uusista keksinnöistä.  Näin toimimalla muutamme digitalisaatioon liittyvät epävarmuudet mahdollisuuksiksi ja loikkaamme kehityksen seuraamisesta konkreettisiin tulevaisuustekoihin. 

Lupa innostua

Strategiajohtaja Nina Alivirta, Pilgrim Oy

Vastuu ja vastuuviestintä – monille nämä termit kertovat jostakin vakavasta, raskaasta aihealueesta. Sellaisesta, missä virheitä ei sallita. Tämä on yksi näkökulma vastuullisuuteen ja siitä kertomiseen.

Luulenpa, että se ei ole se näkökulma, joka valaisee tietä ja vie perille. Virheiden varominen saa pelkäämään ja pelko on huono kirittäjä kohti hyvää. Se voi saada toimimaan, mutta avoimuuden sijaan se saattaa kannustaa sulkeutumaan.

Vastuullisuudesta viestiminen ei vaadi virheettömyyttä; sen sijaan se vaatii rehellisyyttä, koska kukaan ei usko kerskujaan. Eikä pidäkään; tavoitteet kohti parempaa maailmaa ja yksinkertaisesti tulevaisuutta ovat kouriintuntuvan yhteiset. Ei ole edes klisee sanoa, että vain yhdessä pääsemme perille. Tarvitaan hyviä esimerkkejä ja niiden jakamista hyödyksi muillekin – ei voittoja yli muiden.

Olisiko vastuutyöstä ja -viestinnästä siis lupa innostua? Lähestyä hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä vähemmän vaikean ja virheettömyyttä alleviivaavan näkökulman kautta? Uskon, että on, sillä useimmiten ihmiset haluavat kiinnittyä hyvään. Hyvä ja myönteinen kuljettavat eteenpäin kohti avoimuutta, pelko ja virheettömyyden vaatimus sulkevat ovia ympärillä. Lopulta terveen luottamuksen sijaan ihmisten ja yritysten välille laskeutuu terve epäilys. Joskus vain pelkkä epäilys, joka kroonistuu pysyväksi näkökulmaksi kaikkeen.

Kannustaisin siis kaikkia vastuusta kertovia ja kirjoittavia innostumaan hyvistä jutuista ja rohkeasti tarttumaan rosoisinkiin ja puolivalmiisiin aiheisiin. Näin emme kerro kiiltokuvin, vaan otamme ihmisiä aidosti mukaan keskusteluun. Vain yhdessä keskustellen rakennamme yhteistä hyvää; ja tämä voi vallan hyvin olla myös yritysten tavoite. Poliittisen kentän ollessa globaalisti epävakaa, yritysten rooli yhteiskunnan rakentajina ja tukipilareina korostuu.

Sillä, että kerrotaan hyvin tehdystä työstä innostuen, innostetaan muitakin samalle tielle. Vastuutyö on laji, missä voitetaan, kun kaikki ovat maalissa. Todellinen joukkuelaji siis, ja ehdottomasti innostumisen ja innostamisen arvoinen!

Ulkomaalaiset opiskelijat viennin avuksi

Tutkijayliopettaja Harri Mattila, HAMK, Biotalous

Yhä uudelleen saamme lukea, kuinka vienti on elintärkeä osa Suomen taloutta. Avoin ja suhteessa pieni markkina edellyttääkin ulkomaankaupan toimivuutta. 

Vuonna 2015 viennin osuus maamme BKT:sta oli lähes 38 %.  Silti euroissa mitattuna emme ole vieläkään toipuneet vuoden 2009 dramaattisesta pudotuksesta. Miten viennin kasvua voitaisiin vauhdittaa ja samalla edistää vastuullisuutta?

Ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden määrä Suomessa on lisääntynyt vuosi vuodelta. Nyt heitä on jo yli 20 000. Pelkästään Hämeen ammattikorkeakoulusta löytyy yli 600 muualta tullutta tutkinto-opiskelijaa. Kaikilla heillä on oma kulttuuritaustansa, oma äidinkielensä, käsitys oman kotimaansa toimintatavoista. Eurooppalaiset kulttuurit ovat nykyisellään meille tuttuja. Mutta erityisesti kehitysmaista tulevat opiskelijat voivat valmistuttuaan olla suureksi avuksi paitsi omien maidensa kehittämisessä niin myös Suomen ja suomalaisten yritysten tunnetuksi tekemisessä.

Täällä opiskellessaan korkeakouluopiskelijat tutustuvat suomalaiseen tapaan tehdä kauppaa, vierailevat suomalaisissa yrityksissä, näkevät ja kokevat suomalaisten tuotteiden (toivottavasti) korkean laadun ja käytettävyyden. Jos he saisivat helpommin työharjoittelupaikkoja suomalaisista yrityksistä ja jos opinnäytetyöprojektit sidottaisiin useammin suomalaiseen liiketoiminnan kehittämiseen tai tuotekehitykseen, saisimme heistä mitä parhaita vienninedistäjiä.

Vielä tehokkaampaa viennin näkökulmasta olisi ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytoiminen suomalaisten yritysten palvelukseen. Työharjoittelujaksot ja opinnäytetyöprojektit antavat loistavan tilaisuuden tarkkailla opiskelijoiden kyvykkyyttä ja sopivuutta juuri oman yrityksen tavoitteisiin ja työkulttuuriin. Sopivan henkilön löydyttyä on turvallista sopia pysyvä työsuhde ja käynnistää vientitoimintaa opiskelijan kotimaassa.

Opiskelijoiden lisääntynyt liikkuvuus läntisiin teollisuusmaihin ja englanninkielen ylipursuava tarjonta kaikissa medioissa takaa sen, että kotimaastakin löytyy vienninedistäjiä maihin, joissa englanti on yleinen kanssakäymisen väline.

Erityinen tarve työharjoittelu- ja opinnäytetyöpaikoista on ulkomaisilla opiskelijoilla, jotka tulevat idästä ja etelästä. Kiinasta, Nepalista, Etiopiasta, Ghanasta, jne. saapuvat opiskelijat osaavat englannin lisäksi kieltä/kieliä, jotka eivät suomalaisilta taivu. Kehittyvien ja niin sanottujen siirtymätalouden maiden opiskelijat ovat valmistuttuaan hyödyksi niin kotimaansa kuin Suomen näkövinkkelistä. Kotonaan he soveltavat Suomessa oppimiaan kestävämpään kehitykseen johtavia toimintatapoja ja siinä samalla he edistävät suomalaisten yritysten vientitoimintaa.

Viennistä elävät ja vientiin tähtäävät yritykset, miksi ette käyttäisi vajaasti hyödynnettyä voimavaraa - maassamme jo olevia ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita - viennin vauhdittajina? Samalla toimitte vastuullisuutta edistävinä ja nostatte omaa profiilianne.

Lähde: HAMK

Kaikenkokoisia kauppapaikkoja tarvitaan

Kiinteistöjohtaja Jyrki Karjalainen HOK-Elanto

Pääkaupunkiseutu Suomen talouden veturina on alati kehittyvä alue, jossa väestökasvu luo jatkuvasti tarvetta uusien myymälöiden rakentamiselle. Käytännössä kaupan toimiala investoi noin yhden neliömetrin lisää liiketilaa aina yhtä uutta asukasta kohti. Pelkästään uusia päivittäistavarakauppoja tarvitaan PKS-seudulle vuosittain noin 10 000 m2.

Jo vuosisadan ajan HOK-Elanto on osallistunut pääkaupunkiseudun palvelujen kehittämiseen. Lähtökohtana on aina ollut liittää omat palvelut tiiviisti yhteiskuntarakenteisiin ja hyvien liikenneyhteyksien varrelle siten, että ne palvelevat mahdollisimman monia.

Asiakkaat ovat erilaisia ja heidän tarpeensa vaihtelevat. Sama ratkaisu tai palvelu ei sovi jokaiselle. Tästä syystä myös tulevaisuudessa tarvitaan kaiken kokoisia kauppoja aina kauppakeskuksista ja Prismakeskuksista aina pieniin lähellä sijaitseviin omaa naapurusota palveleviin Alepoihin saakka.

Työ on pitkäjänteistä ja vaatii kärsivällisyyttä. Kaupan rakentamista säädellään kaavoituksella. On tärkeää, että kauppa sijaitsee parhaalla mahdollisella tavalla myös suhteessa muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Kauppa sijoittuukin jatkossa yhä useammin joukkoliikenteen solmukohtiin.

Erityisesti juuri suuret investoinnit raideliikenteeseen: Kehärata, Länsimetro, Pisara & Raidejokeri vetävät perässään uusia rakennushankkeita. Raiteiden varsille syntyy uusia kaupunginosia, joihin tarvitaan myös paikalliset lähipalvelut. Uudet kaupat rakennetaan usein hyvin tiiviisti osaksi uutta kaupunkirakennetta, jolloin hankkeet joudutaan ajattelemaan usein aivan uudella tavalla.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta uudesta ajattelusta on Lauttasaaren uusi liikekeskus. Ostoskeskus on samalla metroasema, mutta uuden sen alla on samalla jaetussa käytössä oleva pysäköintihalli ja päällä merkittävä määrä uusia asuntoja.

Ihan oman maailmansa muodostavat pääkaupunkiseudun vanhat ostarit, joista aika on ajanut ohi. Ne sijaitsevat hyvillä paikoilla, mutta niiden tonttien maankäyttö on tehotonta. Niissä toimivat palvelut eivät enää vastaa paikallista tarvetta ja rakennukset ovat usein päässeet teknisesti huonoon kuntoon.

Tällaisten ostareiden kehittäminen nykyvaatimusten mukaisiksi vaatii hyvää yhteistyötä paikallisten asukkaiden, ostarin omistajien, siinä toimivien yritysten ja kaupungin eri virastojen kanssa. HOK-Elanto on mukana useissa tällaisissa hankkeissa, joista esimerkkeinä Martinlaakson, Matinkylän ja vaikka Kannelmäen ostareiden kehityshankkeet.

Osuuskaupalla on yli 600 000 asiakasomistajaa ja HOK-Elannon tehtävä on ylläpitää ja kehittää kauppaverkostoaan kokonaisuutena heidän tarpeidensa mukaan. Se merkitsee sekä isojen yksiköiden tarjonnan lisäämistä että pienemmistä yksiköistä huolehtimista samalla kun arvioitaan vaikkapa verkkokaupan vaikutusta tarjontaan ja tuleviin tilatarpeisiin. Vuonna 2016 osuuskauppa avasi 20 uutta myymälää, joista valtaosa oli pieniä lähikauppoja.

Biotalousinsinööri Hämeestä

Vararehtori Janne Salminen HAMK

Luonnonsuojelu, Ympäristönsuojelu, kehitysapu, kestävä kehitys, ympäristöliiketoiminta, cleantech, biotalous, kiertotalous, jakamistalous... Tämä rimpsu kertoo ihmisen huolesta ympäristöstään, talouden kehittymisestä ja omasta hyvinvoinnistaan lokaalisti ja globaalisti. Se on myös karkea terminologinen kehityskulku viimeisen 50 vuoden ajalta tieteen, teknologian ja myös politiikan kehittymisestä asian ympärillä. Aluksi oltiin huolissaan isoista villieläimistä, maisemista tai äärimmäisestä köyhyydestä (nämä huolet ovat säilyneet), nyt mukana on enemmän myös sitä, miten asiasta tehdään myös kestävään bisnestä.

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on ollut tässä kehityksessä mukana koko neljännesvuosisadan toimintansa ajan. Niin on ollut tietysti koko 185 vuotisen historiansa. Kaikki kun alkoi meidän osaltamme vuonna 1840 Tammelan Mustialasta maatalouden korkeakouluopetuksen kehdossa Suomessa. Olemme toimineet luonnonvarojen ja ihmisen hyvinvoinnin kestävän kehityksen parissa moninaisin tavoin. Keräsimme toukokuussa 2016 koulutuksia, tutkimusta ja rakenteita, millä HAMK on osaltaan ollut helpottamassa ns. viheliäisten ongelmien (wicked problems) ratkaisua. Nimikkeet antavat pientä osviittaa, missä on oltu mukana ja mitä on tehty. Ja homma jatkuu ja kehittyy.

Uusimpana tekemisenä HAMKissa käynnistyy syksyllä 2017 biotalousinsinöörin koulutus. 

Mikäs juttu tämä nyt siten oikein on? No, koulutus on uusi ja se on insinöörikoulutusta. Tekniikan osaamista yhdistyy luonnonvara-alan ja kiertotalouden osaamisiin. Koulutus perustuu modernin digitalisaation hallintaan. Tämä taas tarkoittaa tietotekniikkaa, esineiden internetiä, älykästä teknologiaa ja tiedon hyödyntämistä. 

Koulutus lähtee siitä, että opiskelija perehtyy biotalouden saloihin osaongelmien ratkaisemisen kautta. Osaongelmat löytyvät biotalouden arvoketjujen ja niiden toiminnan kehittämisen piiristä. Osaajat siis keskittyvät uusien tuotteiden ja ratkaisujen tekemiseen. Myös alan yrittäjyyttä opiskellaan. 

Koulutusta suunnitellaan yhdessä Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden ja alan yritysten kanssa. Hommaan osallistuvat myös kansainväliset korkeakoulukumppanimme Feevalen yliopistosta Brasiliasta ja Via University Collegesta Tanskasta. Biotalousinsinöörikoulutus käynnistyy Forssassa ensi syksynä.

Mielensäpahoittajia ja muita merkintöjä uutisvirrasta

Nykyisin (etenkin perjantaisin) ilmenee epätarkkaa uutisointia valtamedioissakin, mielensäpahoittajien kommentointia erilaisia viestintäkanavia pitkin ja lisäksi tietysti varsinaista someraivoa, joka lähes poikkeuksetta on 'ei niin harkittua' viestintää.

Viestintä on taitolaji - senhän me tiedämme. Allekirjoittanut on hieman ärsyyntynyt nykyisestä otsikointitavasta ihan kelpo aviiseissakin. Esimerkkinä Helsingin Sanomien uutisointi presidentti Niinistön puheesta (uutisoitu 1.10.)  - ja oikaisu oli sitten tänään sunnuntaina 2.10.

Ei näin voi toimia tärkeiden uutisten - mitä edellä mainuttikin oli - julkaisussa. Eikä missään uutisoinnissa. Blogit ja mielipidekirjoitukset ovat sitten oma tyylilajinsa, ja niissähän vastuu on lukijalla.

Vai kalastellaanko vain huimaa klikkausten määrää julkaisujen digiversioissa ? Eihän siinä mitään pahaa ole, että uutiset saadaan kiinnostaviksi, mutta faktat pitäisi olla tarkistettuina. Huutelu ja puhelu ovat ihan kaksi eri asiaa.

Toinen ilmiö, joka näyttää nyt lisääntyvän uutisten jakamisen myötä somessa, on lähdekritiikin puute. Olen parille (ihan fiksulle) kaverille lähettänyt somessa henkilökohtaisen viestin 'tiedätkös nyt mikä on julkaisun tausta'. Ja kas - yllätyshän se on ollut.

Viime perjantaina sattui yksi erikoisimmista tapauksista: eräs mielensäpahoittaja otti yhteyttä Vastuullisuusuutiset.fi - portaalin yhteistyökumppanin yhteistyökumppaniin (siis 2. taso) ja oli puhelimessa sitten purkanut perjantairaivonsa ko. yrityksen toimitusjohtajalle.

Syynä oli ilmeisesti yksi yksittäinen uutinen - joka tosin käsitteli sotea. Ja uutinen sinänsä oli selkeä kokonaisuus, jossa tiivistettiin soten pääkohdat selkeästi ja ymmärrettävästi (allekirjoittaneen mielestä). Mutta (ilmeisesti) soittajan näkökulmasta uutisen sisältö oli vääränlainen. Ja siinä sitten 'raivottiin' ihan väärälle taholle.

Viestintä - johon myös palaute kuuluu - on taitolaji. Ja taitajia tuntuu olevan on yhä harvemmassa.

Tuula Pohjola

Marja Heinonen

Pakolaiskeskustelun pohjakosketuksia

Kun eläkeläisen mielipiteestä tuli ykkösuutinen

Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paateron mutu-näkemykset Suomea uhkaavasta terrorismista ja sitä varten organisoituneista pakolaisista  ovat olleet näkyvästi esillä medioissa kautta maan. Hypetyksen aloitti Yleisradio.

Paateron uhka-ajatukset olivat Ylen pääuutislähetyksen näyttävä ykkösaihe keskiviikkona. Kuvamateriaalina oli Paatero virka-asussaan (lisäsi asian painavuutta), ajatukset esitettiin totena eikä kyseenalaistettu hänen perusteitaan, että asia on “itsestään selvää” ja  pohjalla ovat “keskustelut tahojen kanssa, joita en avaa”. Pikkuriikkisen tasapainottavaa kontekstia päivän uutiselle antoi lopussa uutisankkurin lisäys siitä, että sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg kiistää Paateron näkemykset.

Uutinen lähti leviämään vauhdilla. Onneksi se sai hieman sävyjä pelkkien uhkakuvien rakentamisen rinnalle. Osassa mediaa.

Miten voi olla, että eläkeläisen mielipiteestä tulee ykkösuutinen? Miksi se ei ole vain hauska anekdootti, vaan vakava asia?

Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin loistavassa kirjassa “Thinking, Fast and Slow” (on suomennettukin) on kolme tärkeää kohtaa tähän keskusteluun.

Yksi: Ihmisen mieli “ankkkuroituu” asioihin, jotka sille esitetään ja hän alkaa arvioida muita asioita pitäen tätä ankkuria lähtökohtana. Eniten tätä on tutkittu numeroilla. Kahnemann ottaa kirjassaan esimekiksi kysymyksen: “Oliko Gandhi yli 114 vuotias, kun hän kuoli?”  Vastauksessasi päädyt varmasti korkeampaan arvioon kuin vastatessasi kysymykseen “Oliko Gandhi yli 35-vuotias kun hän kuoli?” Aloituspiste ohjaa ajatustemme suuntaa.

Samanlaista ankkurointia tapahtuu pakolaiskysymyksestä julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun. Totuuteen, joka on vahvasti esillä, peilataan uudet asiat ja informaatio.

Siitä, mistä keskutellaan ja miten on väliä. Mediassa ja muualla.

Kaksi: Ihmisen mieli on laiska. Kovin mielellään se täydentää vajavaisista tiedoista itselleen mieluisan ja kokonaisen tarinan. Näin kävi Ylen Paatero-uutisoinnissa tällä viikolla ja monien muiden medioiden sen vanavedessä. Herkullisen kommentin todenperäisyyttä tai sen sanojan motiiveja ei kyseenalaistettu ja tarkistettu.

Ilmeisesti Ylen sisälläkin uutisen kritiikittömyys huomattiin, sillä seuraavan päivän päälähetyksessä asiaa pehmennettiin pohtimalla, oliko Paateron ulostulossa kenties kyse kirjan markkinoinnista tai yksittäisestä mielipiteestä ilman pohjaa. Hieman surkuhupaisasti uutisankkurin haastattelema toimittaja Päivi Happonen yritti yhä puolustella uutista.

Toimittajat ja toimittajien ammattikunta on tärkeä - heidän tehtävänsä on haastaa mukavuudenhaluinen mieli ja kaivaa esille asioista myös toinen puoli - usein kolmaskin. He etsivät lisää tietoa ja punnitsevat sen arvon. Ensimmäinen tarina ei riitä - vaikka tuntuisi kuinka hyvältä.

Kolme: Ihmisellä on taipumus pitää tärkeänä asioita, jotka hän voi helposti kaivaa esille muististaan. Muistiin taas painuvat asiat, joihin ihminen törmää usein ja joista tulee tällä tavoin tuttuja teemoja. Tällä logiikalla usein esillä olevat asiat muuttuvat tärkeiksi - näin mediassakin esillä olleet asiat ovat niitä, joita ihmiset pitävät tärkeinä. Toiset aivan yhtä tärkeät asiat, joista puhutaan vähemmän, eivät ole sinustakaan yhtä tärkeitä. Mieli toimii niin.

Medialla on vastuu siitä, mitä asioita se ottaa esille ja miten. Asiat ja sävyt muuttuvat ihmisille tutuiksi ja sen myötä tärkeiksi. Tätä keskusteluvastuuta laajennan myös median ulkopuolelle.

Turvapaikanhakijoista ja pakolaisista käytävän keskustelun ytimeen tulisi nostaa enemmän arvopohjaisia kysymyksiä: Millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa? Milloin voimme tinkiä ihmisoikeuksista? Miten toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Nämä ovat tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä. Tätä keskustelua pitäisi käydä mediassa, kunnissa, kirkossa, organisaatoissa, kansalaisjärjestöissä.

Kaikkialla Suomessa.

Heinonen elää kaikesta, mikä vie yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa eteenpäin. Muutoksen syyt ja seuraukset kaipaavat näkijöitä, jotka sitovat lankoja yhteen. Vahvoja alueita ovat mediat ja viestintä, informaatio- ja viestintäteknologia, työelämä, terveys ja hyvinvointi, Heinonen on valtiotieteen tohtori ja Ilona M Oy:n omistaja.