Lupa innostua

Strategiajohtaja Nina Alivirta, Pilgrim Oy

Vastuu ja vastuuviestintä – monille nämä termit kertovat jostakin vakavasta, raskaasta aihealueesta. Sellaisesta, missä virheitä ei sallita. Tämä on yksi näkökulma vastuullisuuteen ja siitä kertomiseen.

Luulenpa, että se ei ole se näkökulma, joka valaisee tietä ja vie perille. Virheiden varominen saa pelkäämään ja pelko on huono kirittäjä kohti hyvää. Se voi saada toimimaan, mutta avoimuuden sijaan se saattaa kannustaa sulkeutumaan.

Vastuullisuudesta viestiminen ei vaadi virheettömyyttä; sen sijaan se vaatii rehellisyyttä, koska kukaan ei usko kerskujaan. Eikä pidäkään; tavoitteet kohti parempaa maailmaa ja yksinkertaisesti tulevaisuutta ovat kouriintuntuvan yhteiset. Ei ole edes klisee sanoa, että vain yhdessä pääsemme perille. Tarvitaan hyviä esimerkkejä ja niiden jakamista hyödyksi muillekin – ei voittoja yli muiden.

Olisiko vastuutyöstä ja -viestinnästä siis lupa innostua? Lähestyä hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä vähemmän vaikean ja virheettömyyttä alleviivaavan näkökulman kautta? Uskon, että on, sillä useimmiten ihmiset haluavat kiinnittyä hyvään. Hyvä ja myönteinen kuljettavat eteenpäin kohti avoimuutta, pelko ja virheettömyyden vaatimus sulkevat ovia ympärillä. Lopulta terveen luottamuksen sijaan ihmisten ja yritysten välille laskeutuu terve epäilys. Joskus vain pelkkä epäilys, joka kroonistuu pysyväksi näkökulmaksi kaikkeen.

Kannustaisin siis kaikkia vastuusta kertovia ja kirjoittavia innostumaan hyvistä jutuista ja rohkeasti tarttumaan rosoisinkiin ja puolivalmiisiin aiheisiin. Näin emme kerro kiiltokuvin, vaan otamme ihmisiä aidosti mukaan keskusteluun. Vain yhdessä keskustellen rakennamme yhteistä hyvää; ja tämä voi vallan hyvin olla myös yritysten tavoite. Poliittisen kentän ollessa globaalisti epävakaa, yritysten rooli yhteiskunnan rakentajina ja tukipilareina korostuu.

Sillä, että kerrotaan hyvin tehdystä työstä innostuen, innostetaan muitakin samalle tielle. Vastuutyö on laji, missä voitetaan, kun kaikki ovat maalissa. Todellinen joukkuelaji siis, ja ehdottomasti innostumisen ja innostamisen arvoinen!

#vaikkaolennainen

Facebookissa levisi 5.5.2015 valtavalla vauhdilla ympäristöteekkari Lauran kirjoitus siitä, kuinka häneen oli kesätyöhaussa kohdistunut sukupuolista syrjintää.

Laura oli soittanut suureen suomalaiseen metsäteollisuusyritykseen, jolla oli huhujen mukaan vielä tehtaalla kesätyöpaikkoja tarjolla. Vastaus Lauran tiedusteluun oli kuulunut: "meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu". Lauran asiallisista perusteluista huolimatta puhelimeen vastannut henkilö ei ollut suostunut ottamaan vastaan edes Lauran hakemusta.

Seuraavaksi samalle henkilölle oli soittanut Lauran miespuolinen ystävä, jolle oli annettu yrityksen yhteystiedot ja kehoitettu häntä hakemaan paikkaa. Puhelun perusteella yrityksen edustaja ei mitenkään voinut saada kuvaa siitä, millaiset fyysiset ominaisuudet niin Lauralla kuin hänen miespuolisella ystävälläkään oli.

Kyseessä on täysin selvä sukupuolinen syrjintätapaus, ja on käsittämätöntä, että tällaista vielä muuten niin tasa-arvoisessa ja eettisesti korkeatasoisessa Suomessa tapahtuu.

Syrjintä on selväsanaisesti kielletty myös Suomen laissa (yleinen yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Työpaikalla se tarkoittaa tätä: "Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua jollakin laissa kielletyllä syrjintäperusteella. Tällaisia syitä ovat työntekijän asettaminen eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen (=seksuaalisen) suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Syrjintä on kielletty työhön ottaessa, työnteon aikana ja työn päättämistilanteissa." (Työsuojeluhallinto)

Mitä tällaisilla tapauksille voidaan tehdä? Lain perusteella on tietenkin mahdollisuus käsitellä asiaa oikeusteitse. Mutta erityisesti tässä tapauksessa on huikeaa nähdä, millainen voima ja nopeus sosiaalisella medialla tänä päivänä on. Kulovalkean tavoin levinnyt juttu ylitti samana iltana uutiskynnyksen ja herättää varmasti keskustelua pitkään niin mediassa, yrityksissä kuin julkisessa hallinnossa. Tätä keskustelua tarvitaan, jotta esiaikaisista käytännöistä päästään lopultakin eroon.

Facebookiin ilmestyi illan aikana myös yhden suuren suomalaisen metsäyhtiön, UPM:n vastine Lauran kirjoitukselle. Esimerkillinen, nopea ja syrjinnän vastainen asenne toivottavasti vaikuttaa myös kilpailijoihin niin, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

"Facebookissa leviää Lauran päivitys, jossa hän kertoo tulleen kaltoin kohdelluksi kesätöitä hakiessaan sukupuoleensa perustuen. Lauran saama kohtelu on häpeällistä koko metsäteollisuudelle, oli kyseessä mikä metsäyhtiö tahansa. Olemme yrittäneet tavoittaa Lauraa Facebookissa ja selvittää mistä yhtiöstä on kyse. Jos kyse on UPM:stä, viemme asiaa eteenpäin ja asia selvitetään perinpohjaisesti. Joka tapauksessa olemme pahoillamme tapahtuneesta, koko alan puolesta."

Virheen myönsi 6.5. tehneensä Metsä Group, joka tähdensi että yhden ihmisen mielipide ei edusta koko yrityksen linjaa ja kertoi ryhtyneensä jo korjaaviin toimiin. Toivottavasti näitä tapauksia ei nähdä enää jatkossa.


Helena Moring, Crnet Oy