Marja Heinonen
Pakolaiskeskustelun pohjakosketuksia
Kun eläkeläisen mielipiteestä tuli ykkösuutinen
Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paateron mutu-näkemykset
Suomea uhkaavasta terrorismista ja sitä varten organisoituneista
pakolaisista ovat olleet näkyvästi esillä
medioissa kautta maan. Hypetyksen aloitti Yleisradio.
Paateron uhka-ajatukset olivat Ylen pääuutislähetyksen näyttävä
ykkösaihe keskiviikkona. Kuvamateriaalina oli Paatero virka-asussaan (lisäsi
asian painavuutta), ajatukset esitettiin totena eikä kyseenalaistettu hänen
perusteitaan, että asia on “itsestään selvää” ja pohjalla ovat “keskustelut tahojen kanssa,
joita en avaa”. Pikkuriikkisen tasapainottavaa kontekstia päivän uutiselle
antoi lopussa uutisankkurin lisäys siitä, että sisäasiainministeriön
kansliapäällikkö Päivi Nerg kiistää Paateron näkemykset.
Uutinen lähti leviämään vauhdilla. Onneksi se sai hieman sävyjä
pelkkien uhkakuvien rakentamisen rinnalle. Osassa mediaa.
Miten voi olla, että eläkeläisen mielipiteestä tulee
ykkösuutinen? Miksi se ei ole vain hauska anekdootti, vaan vakava asia?
Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin loistavassa kirjassa
“Thinking, Fast and Slow” (on suomennettukin) on kolme tärkeää kohtaa tähän
keskusteluun.
Yksi: Ihmisen mieli “ankkkuroituu” asioihin, jotka sille
esitetään ja hän alkaa arvioida muita asioita pitäen tätä ankkuria
lähtökohtana. Eniten tätä on tutkittu numeroilla. Kahnemann ottaa kirjassaan
esimekiksi kysymyksen: “Oliko Gandhi yli 114 vuotias, kun hän kuoli?” Vastauksessasi päädyt varmasti korkeampaan
arvioon kuin vastatessasi kysymykseen “Oliko Gandhi yli 35-vuotias kun hän
kuoli?” Aloituspiste ohjaa ajatustemme suuntaa.
Samanlaista ankkurointia tapahtuu pakolaiskysymyksestä
julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun. Totuuteen, joka
on vahvasti esillä, peilataan uudet asiat ja informaatio.
Siitä, mistä keskutellaan ja miten on väliä. Mediassa ja muualla.
Kaksi: Ihmisen mieli on laiska. Kovin mielellään se
täydentää vajavaisista tiedoista itselleen mieluisan ja kokonaisen tarinan.
Näin kävi Ylen Paatero-uutisoinnissa tällä viikolla ja monien muiden medioiden
sen vanavedessä. Herkullisen kommentin todenperäisyyttä tai sen sanojan
motiiveja ei kyseenalaistettu ja tarkistettu.
Ilmeisesti Ylen sisälläkin uutisen kritiikittömyys huomattiin,
sillä seuraavan päivän päälähetyksessä asiaa pehmennettiin pohtimalla, oliko
Paateron ulostulossa kenties kyse kirjan markkinoinnista tai yksittäisestä
mielipiteestä ilman pohjaa. Hieman surkuhupaisasti uutisankkurin haastattelema
toimittaja Päivi Happonen yritti yhä puolustella uutista.
Toimittajat ja toimittajien ammattikunta on tärkeä - heidän
tehtävänsä on haastaa mukavuudenhaluinen mieli ja kaivaa esille asioista myös
toinen puoli - usein kolmaskin. He etsivät lisää tietoa ja punnitsevat sen
arvon. Ensimmäinen tarina ei riitä - vaikka tuntuisi kuinka hyvältä.
Kolme: Ihmisellä on taipumus pitää tärkeänä asioita, jotka
hän voi helposti kaivaa esille muististaan. Muistiin taas painuvat asiat,
joihin ihminen törmää usein ja joista tulee tällä tavoin tuttuja teemoja. Tällä
logiikalla usein esillä olevat asiat muuttuvat tärkeiksi - näin mediassakin
esillä olleet asiat ovat niitä, joita ihmiset pitävät tärkeinä. Toiset aivan
yhtä tärkeät asiat, joista puhutaan vähemmän, eivät ole sinustakaan yhtä tärkeitä.
Mieli toimii niin.
Medialla on vastuu siitä, mitä asioita se ottaa esille ja miten.
Asiat ja sävyt muuttuvat ihmisille tutuiksi ja sen myötä tärkeiksi. Tätä
keskusteluvastuuta laajennan myös median ulkopuolelle.
Turvapaikanhakijoista ja pakolaisista käytävän keskustelun
ytimeen tulisi nostaa enemmän arvopohjaisia kysymyksiä: Millaisen yhteiskunnan
haluamme rakentaa? Milloin voimme tinkiä ihmisoikeuksista? Miten toivoisit
itseäsi kohdeltavan?
Nämä ovat tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä. Tätä keskustelua
pitäisi käydä mediassa, kunnissa, kirkossa, organisaatoissa,
kansalaisjärjestöissä.
Kaikkialla Suomessa.
Heinonen elää kaikesta, mikä vie yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa eteenpäin. Muutoksen syyt ja seuraukset kaipaavat näkijöitä, jotka sitovat lankoja yhteen. Vahvoja alueita ovat mediat ja viestintä, informaatio- ja viestintäteknologia, työelämä, terveys ja hyvinvointi, Heinonen on valtiotieteen tohtori ja Ilona M Oy:n omistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti