Taiteen voima ja monikulttuurisuus sosiaalialan opiskelijan arjessa.

Lehtori Jana Vyborna-Turunen, HAMK Hyvinvointiosaaminen

HAMK:in Lahdensivun kampuksella juuri päättyneen ja yhteisötaideprojektin tuloksena syntyneen Mielenmaisemia-näyttelyn teoksia on mahdollisuus nähdä jatkossa Hämeenlinnan Perttulassa sijaitsevan ryhmäkodin tiloissa.  

Samannimisessä Mielenmaisemia-projektissa olivat mukana Harvialan ryhmäkodin ja tukiasumisyksikön asukaat Hämeenlinnan Perttulasta, ArsHäme ry:n taiteilijoita sekä Hämeen ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisen yksikön sosiaalialan opiskelijoita. Yhteisen taiteellisen työskentelyjakso sijoittui syksy-talvi kaudelle 2016 ja päätösjakso näyttelyn muodossa oli esillä Lahdensivun Ainolassa 10.3.2017 asti. 

Mielenmaisemia-projekti on yksi monista monikulttuurisista taidelähtöisistä projekteista, joita toteutettiin HAMK:in Hyvinvointiosaamisen yksikössä kuluneen ja kuluvan lukuvuoden aikana. Monikulttuurisuus ja hyvinvoinnin edistäminen kulttuurisilla ja taidelähtöisillä menetelmillä ovat tärkeässä roolissa monessa sosionomiksi opiskelevien moduulitoteutuksessa. Projektien avulla opintoja toteutetaan sovelletusti aidoissa työympäristöissä ja siellä, missä kyseiselle toiminnalle on aitoa tarvetta ja kysyntää. 

Kyseisen juuri päättyneen yhteisöllisen taideprojektin taustalla on mm. syksystä 2015 kesäkuun 2016 jatkunut kerhotoimintapilotti lapsille ja nuorille Lammin ja Iittalan vastaanottokeskuksissa, joka toteutui Hämeen ammattikorkeakoulun Hyvinvointiosaamisen yksikön, Suomen Punaisen Ristin ja Hämeen Setlementin yhteistyönä. 

Mielimaisemia-projektin tavoitteena oli kotouttavan taidelähtöisen toiminnan järjestäminen ryhmäkodin nuorille turvapaikkahakijoille. Taidetoimintaa käytettiin sosiaalisen innostamisen, hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukijana asiakkaiden kotouttamisprosessissa.  

Opiskelijoiden ammatillisen kasvun näkökulmasta on tärkeä tutustua mahdollisimman monenlaisiin uusiin työympäristöihin ja asiakasryhmiin opiskelun aikana. Tällä kertaa uudeksi asiakasryhmäksi muotoutui nuorten noin 17 vuotiaiden yksinään suurilta osin Afganistanista maahan tulleiden turvapaikkahakijoiden noin 20 nuorten poikien ryhmä Harvialan ryhmäkotiyksikössä.  

Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 3 024 alaikäistä, ilman huoltajaa maahan tullutta, kun vuonna 2014 heitä oli 196. Määrä siis yli 15-kertaistui vuoden aikana. Vuonna 2016 luku oli 401. (Maahanmuuttovirasto 2016). 

Alaikäisiksi katsotaan kaikki alle 18-vuotiaat ilman huoltajaa maahan saapuneet ja turvapaikkaa hakevat henkilöt.  Heidät sijoitetaan yleensä turvapaikkahaun ajaksi ryhmäkoteihin tai tukiasuntoihin. Alaikäisten yksin tulleiden turvapaikkahakemukset pyritään käsittelemään nopeutetusti ja heihin on vastaanottolain (746/2011) mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota, koska ilman huoltajaa tulleet ovat tavallista haavoittuvammassa asemassa.  

Alle 16-vuotiaat sijoitetaan ryhmäkoteihin ja niiden henkilökunta ja palvelut vastaavat suomalaisia lastensuojelulaitoksia. Vastaanottolaki velvoittaa majoituksen lisäksi huolehtimaan lapsen perustarpeista, joihin kuuluu ammatillista hoivaa ja huolenpitoa, ruoka sekä taloudellinen tuki. Palveluihin kuuluvat hoito- ja kasvatussuunnitelmat, kouluopetuksen järjestäminen iän ja tason mukaan sekä muuta tarvittavaa koulutusta. Lisäksi he saavat oikeudellista apua ja tarvittavat tulkkauspalvelut. Kaikki alle 16-vuotiaat turvapaikanhakijat kuuluvat perusopetuksen piiriin. (Maahanmuuttovirasto 2017).

16-17-vuotiaat muodostavat oman ryhmänsä turvapaikkaprosessissa ja heidät majoitetaan tukiasuntoloihin. He eivät enää kuulu perusopetuksen piiriin, joten luontainen integraatio ympäröivään yhteisöön on vaikeampaa. Heidän kontaktinsa ympäröivään kulttuuriin, yhteisöön ja yhteiskuntaan ovat monesti erittäin vähistä.

Turvapaikkaa Suomesta hakevien lasten ja nuorten elämässä on asioita, jotka voivat lisätä huonovointisuutta. Aiempien kokemusten lisäksi heidän elämäänsä vaikeuttavat hakuprosessin aikaiset olosuhteet. Siirtymiset keskuksesta toiseen, asuminen kaukana Suomessa olevista sukulaisista, hakuprosessin sekä koulu- ja kuntapaikan löytymisen pitkittyminen, oma tai mahdollisen mukana olevan vanhemman tai sisaruksen heikko terveystilanne, vastuun kantaminen perheestä, ystävien puute ja näiden poislähtemiset sekä eristäytyminen hankaloittivat monen lapsen elämää tuona aikana. Varsinkin turvapaikkapäätösten odottaminen ja saaminen vaikuttivat voimakkaasti arjen kulkuun. (Pakolaisapu). 

Taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät soveltuvat oivallisesti tilanteisiin, jolloin yhteistä kieltä ei ole. Yhteisöllisen taiteen keinoin päätimme yrittää monipuolistaa ja elävöittää nuorten turvapaikanhakijoiden arkea, mahdollistaa vuorovaikutusta kantasuomalaisiin sekä oppia uutta ja tutustua alueella oleviin taidealan toimijoihin. 

Kaikkien projektiin osallistuneiden osapuolien palaute oli erittäin positiivinen. Projekti oli antoisa ja opettavainen asiakkaille, ohjaaville taiteilijoille sekä opiskelijoille. Projektin puitteissa järjestettiin käynti Hämeenlinnan taidemuseossa, ArsHäme ry GalleriaKoneessa sekä Hämeen ammattikorkeakoulun Lahden sivun kampuksella. Projektin tuloksena voi pitää myös syntynyttä yhteistyötä Aimo Lasten ja nuorten kuvataidekoulun kanssa. Kolme aktiivisia turvapaikkahakija nuorta sai mahdollisuuden jatkaa harrastusta taiteen parissa säännöllisesti viikoittain Hämeenlinnan Aimo koulun maalausryhmässä.

Prosessissa mukana oleva opiskelija Virve Vieraankivi kertoo prosessista näin:  

Oma kiinnostukseni opiskelijana projektiin lähti työkokemuksestani turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Työni ohjaajana osoitti suuren tarpeen erilaisille asiakaslähtöisille tavoille tukea asiakkaan vaativaa odotusaikaa turvapaikkaprosessin aikana, joka usein on hyvin raskas ja henkisesti vaativaa epävarmuuden aikaan. Vastaanottokeskus on ympäristönä hyvin laitosmainen ja asiakkaiden arki on hyvin normitettua ja säännösteltyä. Viranomaista tukevan työotteen lisäksi vastaanottokeskuksiin tarvitaan erilaisia työtapoja antaa asiakkaille mahdollisuus päästä pois edes hetkeksi odottelusta ja mahdollisuus purkaa kokemuksiaan omista lähtökohdistaan mielekkäällä tavalla, sekä tarjota väyliä löytää omia vahvuuksiaan uudessa todellisuudessa.  

Yhteisötaideprojekti tarjosi osaltaan nuorille turvapaikanhakijapojille mahdollisuuden kokea voimaantumista, nähdä omia vahvuuksia ja tulla nähdyksi omana itsenään sekä vahvistaa kokemusta omasta toimijuudestaan. He pääsivät alusta asti osallistumaan toteutuksen suunnitteluun ja ideointiin. Maalauksia lähdettiin työstämään poikien ajatusten pohjalta ja he myös toteuttivat maalaukset sekä olivat tärkeä osa näyttelyn avajaisia. Projektiin osallistui aktiivisesti noin 20 poikaa, joista osa oli mukana todella intensiivisesti. Muutamalle heräsi jopa kiinnostus mahdollisuuteen hankkia ammatti taiteen parista.  

Itselleni pysäyttävin kokemus prosessin aikana oli, kun eräs nuori tarjoutui puhumaan näyttelyn avajaisissa. ”Minä kerron, kirjoita sinä minun tarinani”. Koin, että tuossa lauseessa yhdistyy kaikki tähän asti oppimani sosiokulttuurisesta innostamisesta. Hän kertoo oman tarinansa, omista lähtökohdistaan, minä olen vain väline, jolla tuo tarina kirjoitetaan näkyväksi.  

Mielenmaisemia projekti on osa Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen säätiön rahoittamana LUOVASTI YHDESSÄ hanketta sekä osana ArsHäme ry:n Taiteen edistämiskeskuksen kehityshanketta.  

Osallistuneet: Harvialan ryhmäkoti- ja tukiasumisyksikön noin 20 asukasta kaikkien ryhmäkodin opettajien ja sosiaalityöntekijöiden kannustavalla tuella

Ohjaavat taiteilijat: Jana Vyborna-Turunen (ArsHäme ry, HAMK) ja Ihab Altai    

Ohjaavat opiskelijat: Virve Vieraankivi ja Anne-Maria Sillankorva, Hyvinvointiosaamisen yksikkö, sosiaaliala, Hamk

Projektin aikataulu: 10/2016–2/2017

Lähteet:

Maahanmuuttovirasto. Tilastot. Viitattu 12.3.2017. http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot 

Maahanmuuttovirasto. Turvapaikanhakijat. Yksintulleet alaikäiset, 1.1.-31.12.2016. Viitattu 12.3.2017.  http://www.migri.fi/download/65762_Tp-hakijat_alaikaiset_2016.pdf?fe57d96ec55bd488 

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta. Laki 746/2011. Viitattu 7.3.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110746 

Lasten tukiverkko vertaisen alaikäisten turvapaikkahakijoiden tukena. 2015. Viitattu 12.3.2017. https://vetoverkosto-fi-bin.directo.fi/@Bin/3b5cd46187f7a357dc810832839fe720/1489341731/application/pdf/257336/Lasten%20tukiverkko.pdf  

Työtä vastuullisen huomisen puolesta

Henkilöstöjohtaja Antero Levänen, HOK-Elanto


HOK-Elanto on merkittävä työllistäjä pääkaupunkiseudulla. Tarjoamme vakituisen työpaikan noin 5500 palvelualan ammattilaiselle. Joukossamme on niin kokoaikaisia kuin osa-aikaisiakin, työuraansa aloittavia nuoria sekä vankan kokemuksen omaavia senioreita. Maahanmuuttajataustaista henkilöstöä meillä on 42 eri maasta.

Monimuotoisuus on ollut organisaatiomme vahvuus jo yli 20 vuoden ajan. Moni kehitysvammainen työntekijä on löytänyt itselleen vakituisen työpaikan HOK-Elannon myymälöistä. Myös lukuisa määrä mielenterveyskuntoutujia on päässyt vuosittain kokeilemaan paluuta takaisin työelämään siirtymätyöpaikkojen kautta.

HOK-Elannon työkyvyn hallintaohjelma on omalta osaltaan edistänyt monimuotoisuutta työyhteisössämme. Työn mukautuksilla mahdollistamme työkykyrajoitteisten henkilöiden työssä jatkamisen tai nopeutamme heidän paluutaan takaisin pitkiltä sairauslomilta. Olemme toteuttaneet jo useita satoja yksilöllisesti räätälöityjä työn mukautuksia joko määräaikaisesti tai pysyvästi.

Vuosina 2017 – 2018 toteutamme HOK-Elannossa mittavan Virettä Duuniin - työhyvinvointihankkeen. Tämän kehitysohjelman painopistealueina ovat esimiesten ja vastuuhenkilöiden omien voimavarojen ja osaamisen vahvistaminen ihmisten johtamisessa, työyhteisötaitojen kehittäminen sekä työntekijöiden työkunnon vahvistaminen työuran eri vaiheissa.

Monimuotoinen ja suvaitseva työyhteisö syntyy arjen tekojen kautta, pelkkä kilven kiillotus ei riitä. Vastuullisuus on laaja-alaista vaikuttamista ihmisten arjessa. HOK-Elanto haluaa olla vahvasti mukana tekemässä työtä vastuullisen huomisen puolesta. Omaan henkilöstöön panostamisen lisäksi kasvatamme myös uutta sukupolvea suomalaiseen työelämään.

Tuhannet nuoret ovat saaneet ensi kosketuksen työelämään HOK-Elannon tarjoaman kesätyö- tai harjoittelupaikan kautta. Myös tulevana kesänä HOK-Elannon toimipaikoissa työskentelee yhteensä noin 2000 kesätyöntekijää ja Tutustu työelämään ja tienaa -kesäharjoittelijaa.

Erilaiset vastuullisuushankkeet ovat osa HOK-Elannon monimuotoisuusohjelmaa. Ansio-kurssit, Läksy-Helppi tai nuorten Yrityskylän Alepa-myymälä ovat hyviä esimerkkejä niistä lukuisista hankkeista, joilla HOK-Elanto on omalta osaltaan edistänyt nuorten yhteiskuntavalmiuksia. Suomen Punaisen Ristin ja HOK-Elannon yhteisen Hyvän Elämän Eväät -hankkeen tavoitteena on tarjota toimialueemme asukkaille eväitä henkiseen hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen.

Tekemällä tulevaisuuteen

Tutkimuspäällikkö, yliopettaja Essi Ryymin, HAMK Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikkö

Digitalisaation kehitystä on tärkeää seurata ja siitä on tarpeen myös keskustella kriittisesti. Seuraaminen ja keskustelu eivät kuitenkaan riitä. Korkeakoulujen, yritysten ja yhteiskunnan eri toimijoiden täytyy kehittää rohkeasti uusia ratkaisuja. Liiketoiminnassa tämä tarkoittaa riskinottoa ja uudenlaisia liiketoimintamalleja, ei vain hyvien vertailukohtien jäljittelyä. Koulutuksessa on uskallettava toimia toisin kuin ennen. Tiivis yhteistyö ja keskustelu yli toimialojen on ensimmäinen mutta ehdoton askel.

Haasteena kehittämisessä on usein varovaisuus ja tästä johtuva hitaus lähteä operatiiviseen toimintaan. Liiketoiminnassa investointeja on vaikea tehdä kohteisiin, joista ei ole vielä varmaa tietoa ja joissa tieto karttuu vasta tekemällä. Koulutuksen kehittäminen tarkoittaa usein perinteisen ja perinteikkään toimintakulttuurin muutosta, joka edellyttää aikaa, osaamista, kärsivällisyyttä, resurssien suuntaamista sekä siirtymistä ketterämpään päätöksentekoon. 

Tekoälyn ja automaatio- ja tietoliikennetekniikan kehittymistä kuvataan yhtä suureksi muutokseksi kuin höyrykoneen keksimistä. Digitalisaation vaikutuksesta työmarkkinat, työpaikat, ammatit ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Digitaalista osaamista edellytetään kaikissa työtehtävissä ja sen vaikutuksesta osaaminen on myös paremmin kaikkien saatavilla. Työtä katoaa, mutta uutta työtä syntyy tilalle. Muutoksen nopeus herättää epävarmuutta. Ratkaisevaksi uuden työn luomisessa nousevat ne kyvykkyydet, joita kone ei korvaa, esimerkiksi asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen ja tunneälykkyys. Lisäksi tarvitaan ennakointiosaamista sekä kykyä kääntää digimurroksen tuottamat yllätykset hyödyiksi. 

Tulevaisuuden työssä on ymmärrettävä entistä paremmin kokonaisuutta, muutosta ja ihmistä muutoksen keskellä. Myös hyvä itsensä johtaminen on tärkeää, esimerkiksi kyky omaksua ja priorisoida merkityksellistä tietoa, aikatauluttaa työtä ja sekä hankkia paitsi asiakkaan myös työkavereiden ja verkostojen luottamus. Tunteet, kokemukset, status, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat uudenlaisen, digitalisoituvan liiketoiminnan ja toimintakulttuurin tuotoksia, joista ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita. Näihin merkityksiin halutaan myös sitoutua ja niistä ollaan valmiita maksamaan. Arvonluominen luo uutta työtä. 

Panostamme Hämeen Ammattikorkeakoulussa (HAMK) digikehitykseen voimakkaasti. Monimuotoistamme koulutustarjontaamme, kehitämme henkilöstön digiosaamista ja rakennamme uusia koulutusratkaisuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti.  Tutkimme ja kehitämme digitalisoituvalle työelämälle relevantteja osaamisia aidoissa työskentely-ympäristöissä, yritysten todellisten työtehtävien ja yhteiskunnan eri toimijoiden ongelmien äärellä.  Olemme kiinnostuneita arvonluomisesta ja ohjaamme opiskelijoidemme keksintöjen tekemistä ihmisten elämään ja elämänlaatuun vaikuttavana toimintana - ei vain kuluttajan kukkaron tai teknisen toimivuuden näkökulmista.

Konkretisoimme tutkimustietoa koulutukseen ja päätöksentekoon. Luomme ekosysteemejä eli verkostoja, joissa toimintaa kehitetään yhdessä yhtä ennakkoluulottomien kumppaneiden kanssa yli koulutusaste- ja ammattisektorirajojen. Kaikki tämä edellyttää avointa kehitteillä oloa, epävarmuuden sietämistä, kykyä oppia toiminnasta sekä myös itsetuntoista iloa onnistumisista ja uusista keksinnöistä.  Näin toimimalla muutamme digitalisaatioon liittyvät epävarmuudet mahdollisuuksiksi ja loikkaamme kehityksen seuraamisesta konkreettisiin tulevaisuustekoihin. 

Lupa innostua

Strategiajohtaja Nina Alivirta, Pilgrim Oy

Vastuu ja vastuuviestintä – monille nämä termit kertovat jostakin vakavasta, raskaasta aihealueesta. Sellaisesta, missä virheitä ei sallita. Tämä on yksi näkökulma vastuullisuuteen ja siitä kertomiseen.

Luulenpa, että se ei ole se näkökulma, joka valaisee tietä ja vie perille. Virheiden varominen saa pelkäämään ja pelko on huono kirittäjä kohti hyvää. Se voi saada toimimaan, mutta avoimuuden sijaan se saattaa kannustaa sulkeutumaan.

Vastuullisuudesta viestiminen ei vaadi virheettömyyttä; sen sijaan se vaatii rehellisyyttä, koska kukaan ei usko kerskujaan. Eikä pidäkään; tavoitteet kohti parempaa maailmaa ja yksinkertaisesti tulevaisuutta ovat kouriintuntuvan yhteiset. Ei ole edes klisee sanoa, että vain yhdessä pääsemme perille. Tarvitaan hyviä esimerkkejä ja niiden jakamista hyödyksi muillekin – ei voittoja yli muiden.

Olisiko vastuutyöstä ja -viestinnästä siis lupa innostua? Lähestyä hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä vähemmän vaikean ja virheettömyyttä alleviivaavan näkökulman kautta? Uskon, että on, sillä useimmiten ihmiset haluavat kiinnittyä hyvään. Hyvä ja myönteinen kuljettavat eteenpäin kohti avoimuutta, pelko ja virheettömyyden vaatimus sulkevat ovia ympärillä. Lopulta terveen luottamuksen sijaan ihmisten ja yritysten välille laskeutuu terve epäilys. Joskus vain pelkkä epäilys, joka kroonistuu pysyväksi näkökulmaksi kaikkeen.

Kannustaisin siis kaikkia vastuusta kertovia ja kirjoittavia innostumaan hyvistä jutuista ja rohkeasti tarttumaan rosoisinkiin ja puolivalmiisiin aiheisiin. Näin emme kerro kiiltokuvin, vaan otamme ihmisiä aidosti mukaan keskusteluun. Vain yhdessä keskustellen rakennamme yhteistä hyvää; ja tämä voi vallan hyvin olla myös yritysten tavoite. Poliittisen kentän ollessa globaalisti epävakaa, yritysten rooli yhteiskunnan rakentajina ja tukipilareina korostuu.

Sillä, että kerrotaan hyvin tehdystä työstä innostuen, innostetaan muitakin samalle tielle. Vastuutyö on laji, missä voitetaan, kun kaikki ovat maalissa. Todellinen joukkuelaji siis, ja ehdottomasti innostumisen ja innostamisen arvoinen!

Ulkomaalaiset opiskelijat viennin avuksi

Tutkijayliopettaja Harri Mattila, HAMK, Biotalous

Yhä uudelleen saamme lukea, kuinka vienti on elintärkeä osa Suomen taloutta. Avoin ja suhteessa pieni markkina edellyttääkin ulkomaankaupan toimivuutta. 

Vuonna 2015 viennin osuus maamme BKT:sta oli lähes 38 %.  Silti euroissa mitattuna emme ole vieläkään toipuneet vuoden 2009 dramaattisesta pudotuksesta. Miten viennin kasvua voitaisiin vauhdittaa ja samalla edistää vastuullisuutta?

Ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden määrä Suomessa on lisääntynyt vuosi vuodelta. Nyt heitä on jo yli 20 000. Pelkästään Hämeen ammattikorkeakoulusta löytyy yli 600 muualta tullutta tutkinto-opiskelijaa. Kaikilla heillä on oma kulttuuritaustansa, oma äidinkielensä, käsitys oman kotimaansa toimintatavoista. Eurooppalaiset kulttuurit ovat nykyisellään meille tuttuja. Mutta erityisesti kehitysmaista tulevat opiskelijat voivat valmistuttuaan olla suureksi avuksi paitsi omien maidensa kehittämisessä niin myös Suomen ja suomalaisten yritysten tunnetuksi tekemisessä.

Täällä opiskellessaan korkeakouluopiskelijat tutustuvat suomalaiseen tapaan tehdä kauppaa, vierailevat suomalaisissa yrityksissä, näkevät ja kokevat suomalaisten tuotteiden (toivottavasti) korkean laadun ja käytettävyyden. Jos he saisivat helpommin työharjoittelupaikkoja suomalaisista yrityksistä ja jos opinnäytetyöprojektit sidottaisiin useammin suomalaiseen liiketoiminnan kehittämiseen tai tuotekehitykseen, saisimme heistä mitä parhaita vienninedistäjiä.

Vielä tehokkaampaa viennin näkökulmasta olisi ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytoiminen suomalaisten yritysten palvelukseen. Työharjoittelujaksot ja opinnäytetyöprojektit antavat loistavan tilaisuuden tarkkailla opiskelijoiden kyvykkyyttä ja sopivuutta juuri oman yrityksen tavoitteisiin ja työkulttuuriin. Sopivan henkilön löydyttyä on turvallista sopia pysyvä työsuhde ja käynnistää vientitoimintaa opiskelijan kotimaassa.

Opiskelijoiden lisääntynyt liikkuvuus läntisiin teollisuusmaihin ja englanninkielen ylipursuava tarjonta kaikissa medioissa takaa sen, että kotimaastakin löytyy vienninedistäjiä maihin, joissa englanti on yleinen kanssakäymisen väline.

Erityinen tarve työharjoittelu- ja opinnäytetyöpaikoista on ulkomaisilla opiskelijoilla, jotka tulevat idästä ja etelästä. Kiinasta, Nepalista, Etiopiasta, Ghanasta, jne. saapuvat opiskelijat osaavat englannin lisäksi kieltä/kieliä, jotka eivät suomalaisilta taivu. Kehittyvien ja niin sanottujen siirtymätalouden maiden opiskelijat ovat valmistuttuaan hyödyksi niin kotimaansa kuin Suomen näkövinkkelistä. Kotonaan he soveltavat Suomessa oppimiaan kestävämpään kehitykseen johtavia toimintatapoja ja siinä samalla he edistävät suomalaisten yritysten vientitoimintaa.

Viennistä elävät ja vientiin tähtäävät yritykset, miksi ette käyttäisi vajaasti hyödynnettyä voimavaraa - maassamme jo olevia ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita - viennin vauhdittajina? Samalla toimitte vastuullisuutta edistävinä ja nostatte omaa profiilianne.

Lähde: HAMK

Kaikenkokoisia kauppapaikkoja tarvitaan

Kiinteistöjohtaja Jyrki Karjalainen HOK-Elanto

Pääkaupunkiseutu Suomen talouden veturina on alati kehittyvä alue, jossa väestökasvu luo jatkuvasti tarvetta uusien myymälöiden rakentamiselle. Käytännössä kaupan toimiala investoi noin yhden neliömetrin lisää liiketilaa aina yhtä uutta asukasta kohti. Pelkästään uusia päivittäistavarakauppoja tarvitaan PKS-seudulle vuosittain noin 10 000 m2.

Jo vuosisadan ajan HOK-Elanto on osallistunut pääkaupunkiseudun palvelujen kehittämiseen. Lähtökohtana on aina ollut liittää omat palvelut tiiviisti yhteiskuntarakenteisiin ja hyvien liikenneyhteyksien varrelle siten, että ne palvelevat mahdollisimman monia.

Asiakkaat ovat erilaisia ja heidän tarpeensa vaihtelevat. Sama ratkaisu tai palvelu ei sovi jokaiselle. Tästä syystä myös tulevaisuudessa tarvitaan kaiken kokoisia kauppoja aina kauppakeskuksista ja Prismakeskuksista aina pieniin lähellä sijaitseviin omaa naapurusota palveleviin Alepoihin saakka.

Työ on pitkäjänteistä ja vaatii kärsivällisyyttä. Kaupan rakentamista säädellään kaavoituksella. On tärkeää, että kauppa sijaitsee parhaalla mahdollisella tavalla myös suhteessa muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Kauppa sijoittuukin jatkossa yhä useammin joukkoliikenteen solmukohtiin.

Erityisesti juuri suuret investoinnit raideliikenteeseen: Kehärata, Länsimetro, Pisara & Raidejokeri vetävät perässään uusia rakennushankkeita. Raiteiden varsille syntyy uusia kaupunginosia, joihin tarvitaan myös paikalliset lähipalvelut. Uudet kaupat rakennetaan usein hyvin tiiviisti osaksi uutta kaupunkirakennetta, jolloin hankkeet joudutaan ajattelemaan usein aivan uudella tavalla.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta uudesta ajattelusta on Lauttasaaren uusi liikekeskus. Ostoskeskus on samalla metroasema, mutta uuden sen alla on samalla jaetussa käytössä oleva pysäköintihalli ja päällä merkittävä määrä uusia asuntoja.

Ihan oman maailmansa muodostavat pääkaupunkiseudun vanhat ostarit, joista aika on ajanut ohi. Ne sijaitsevat hyvillä paikoilla, mutta niiden tonttien maankäyttö on tehotonta. Niissä toimivat palvelut eivät enää vastaa paikallista tarvetta ja rakennukset ovat usein päässeet teknisesti huonoon kuntoon.

Tällaisten ostareiden kehittäminen nykyvaatimusten mukaisiksi vaatii hyvää yhteistyötä paikallisten asukkaiden, ostarin omistajien, siinä toimivien yritysten ja kaupungin eri virastojen kanssa. HOK-Elanto on mukana useissa tällaisissa hankkeissa, joista esimerkkeinä Martinlaakson, Matinkylän ja vaikka Kannelmäen ostareiden kehityshankkeet.

Osuuskaupalla on yli 600 000 asiakasomistajaa ja HOK-Elannon tehtävä on ylläpitää ja kehittää kauppaverkostoaan kokonaisuutena heidän tarpeidensa mukaan. Se merkitsee sekä isojen yksiköiden tarjonnan lisäämistä että pienemmistä yksiköistä huolehtimista samalla kun arvioitaan vaikkapa verkkokaupan vaikutusta tarjontaan ja tuleviin tilatarpeisiin. Vuonna 2016 osuuskauppa avasi 20 uutta myymälää, joista valtaosa oli pieniä lähikauppoja.

Biotalousinsinööri Hämeestä

Vararehtori Janne Salminen HAMK

Luonnonsuojelu, Ympäristönsuojelu, kehitysapu, kestävä kehitys, ympäristöliiketoiminta, cleantech, biotalous, kiertotalous, jakamistalous... Tämä rimpsu kertoo ihmisen huolesta ympäristöstään, talouden kehittymisestä ja omasta hyvinvoinnistaan lokaalisti ja globaalisti. Se on myös karkea terminologinen kehityskulku viimeisen 50 vuoden ajalta tieteen, teknologian ja myös politiikan kehittymisestä asian ympärillä. Aluksi oltiin huolissaan isoista villieläimistä, maisemista tai äärimmäisestä köyhyydestä (nämä huolet ovat säilyneet), nyt mukana on enemmän myös sitä, miten asiasta tehdään myös kestävään bisnestä.

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on ollut tässä kehityksessä mukana koko neljännesvuosisadan toimintansa ajan. Niin on ollut tietysti koko 185 vuotisen historiansa. Kaikki kun alkoi meidän osaltamme vuonna 1840 Tammelan Mustialasta maatalouden korkeakouluopetuksen kehdossa Suomessa. Olemme toimineet luonnonvarojen ja ihmisen hyvinvoinnin kestävän kehityksen parissa moninaisin tavoin. Keräsimme toukokuussa 2016 koulutuksia, tutkimusta ja rakenteita, millä HAMK on osaltaan ollut helpottamassa ns. viheliäisten ongelmien (wicked problems) ratkaisua. Nimikkeet antavat pientä osviittaa, missä on oltu mukana ja mitä on tehty. Ja homma jatkuu ja kehittyy.

Uusimpana tekemisenä HAMKissa käynnistyy syksyllä 2017 biotalousinsinöörin koulutus. 

Mikäs juttu tämä nyt siten oikein on? No, koulutus on uusi ja se on insinöörikoulutusta. Tekniikan osaamista yhdistyy luonnonvara-alan ja kiertotalouden osaamisiin. Koulutus perustuu modernin digitalisaation hallintaan. Tämä taas tarkoittaa tietotekniikkaa, esineiden internetiä, älykästä teknologiaa ja tiedon hyödyntämistä. 

Koulutus lähtee siitä, että opiskelija perehtyy biotalouden saloihin osaongelmien ratkaisemisen kautta. Osaongelmat löytyvät biotalouden arvoketjujen ja niiden toiminnan kehittämisen piiristä. Osaajat siis keskittyvät uusien tuotteiden ja ratkaisujen tekemiseen. Myös alan yrittäjyyttä opiskellaan. 

Koulutusta suunnitellaan yhdessä Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden ja alan yritysten kanssa. Hommaan osallistuvat myös kansainväliset korkeakoulukumppanimme Feevalen yliopistosta Brasiliasta ja Via University Collegesta Tanskasta. Biotalousinsinöörikoulutus käynnistyy Forssassa ensi syksynä.