Mikä on tärkeintä?

Maailman tärkein uutisaihe on turvapaikahakijat, jotka ovat etsimässä turvallisempaa ja parempaa elämää väliaikaisesti tai lopullisesti Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Eteläisestä Euroopasta on tuhansia ja tuhansia ihmisiä matkaamassa Saksaan, Ruotsiin ja Suomeen.

EU:n jäsenmaiden johtajien suhtautuminen on ollut hyvinkin erilaista - myös meidän omien poliittisten johtajien. Presidentti ja pääministeri osoittivat melko suoraviivaisesti, miten Suomessa tulee asiaan suhtautua - ja hyvä niin. Se mikä yllätti ehkä poliittiset päättäjätkin, on suomalaisten halua autaa näitä kotiseudultaan pakoon lähteneitä ihmisiä. Ja tästä joukkovoimasta voimme olla ylpeitä.

Sen sijaan ylpeitä emme voi olla hallituksen, opposition ja työmarkkinajärjestöjen asioiden "pallotteluproseduurista". Hallitus on ymmärtänyt sen, kuinka syvällä Suomi nyt ui - niin sanotusti nenä ei ole vuosiin ollut pinnan yläpuolella. Poliittinen oppositio on hyvin, hyvin äänekäs. Viikon päästä tulee sitten tämän sektorin joukkovoiman näyttö. Lienee kai sanomattakin selvää, että rakenneuudistuksia täytyy tehdä ja kaikkien - siis kaikkien -  on nyt luovuttava jostakin.

Näiden kahden käyttäytymismallin välillä on melkoinen ristiriita: suomalaiset - siis kansalaiset ja ylin poliittinen johto - haluavat auttaa kotinsa menettäneitä ja kotimaansa pakosta jättäneitä ihmisiä, jotka hakevat turvaa ja paikkaa, jossa voi nukkua yönsä suhteellisen rauhassa.  Muuten - uutisoinnin ja poliittisen keskustelun perusteella - suomalaiset eivät ole missään tapauksessa valmiita luopumaan mistään saavutetuista eduista. Tässä jälkimmäisessa tapauksessa tavallisilta suomalisilta ei ole asiaa oikein kysyttykään.

Pitäisiköhän nyt kysyä, mitä Matti ja Maija Meikeläinen miettivät hallituksen suunnitelmista. Ei siis kysytä poliittisen opposition johtajilta ja työmarkkinapomoilta vaan ihan oikeasti kansalaisilta.  Ja kysymyshän kuuluu: mikä on tärkeintä - omat saavutetut edut vain yhdessä paremman Suomen rakentaminen.

Tuula Pohjola

Yhteisöllisyys kunniaan

Suomi on nyt ahdingossa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Maan keväällä koottu hallitus yrittää parhaansa - huolimatta muutamista hallituspuolueiden jäsenten ylilyönneistä yritystä vielä on. Päätöksen teko vain on äärimmäisen hidasta, ja se ei ole vain hallituksen syy.

Rakenteellisten ongelmien aiheuttamat vaikeudet koskettavat yhä useampia suomalaisia: massatyöttömyys, talouden supistuminen, teollisuuden viennin takkuilu sekä julkisen sektorin menot. Hyvinvointivaltiossa yhteiskunta on tullut apuun viimeisen 30 vuoden ajan. Nyt ei ole enää varaa siihen.

Samaisen 30 vuoden aikana yhteisöllisyys on suurelta osin jäänyt unohduksiin. "Mulle heti kaikki nyt" - asenne elää aika voimakkaana. Ja se, jos mikä, nakertaa tätä yhteiskuntaa. Missä on yhteisöllisyys, naapuriapu ja toisten auttaminen ilman välitöntä korvausta? Kyseisiä toimintamuotoja ei tunnu olevan enää olemassakaan kuin miniatyyrikoossa jossain kehäkolmosen ulkopuolella.

Edellisestä lamasta 20 vuotta sitten meidät nosti Nokia ja Lipposen&Niinistön päätökset. Nyt ei todennäköisesti tule tällaista yhdistelmää. Joten meidän jokaisen on nyt omalta osaltamme katsottava lähiympäristöömme: voimmeko olla avuksi  enolle, serkulle, ystävälle, kaverille, naapurille tai kummin kaimalle. Omalla - vaikka pienelläkin - panoksellamme voimme yhdessä tehdä Suomesta vähän inhimillisemmän yhteiskunnan, jossa heikoimmistakin pidetään huolta.

Tuula Pohjola

Eurooppalaista energiaa

Uusiutuva energia on ollut mantra jo useampia vuosia - niin meillä Suomessa kuin myös Euroopan Unionissa. Ja mitä tekee Suomi: yksi ydinvoimala on pahasti kesken ja seuraavan ydinenergiayhtiön uusien osakkaiden taustat ovat todella epämääräisiä (siis ei ole kyse Fortumista) - ja lisäksi suomalaisten osakkaiden joukkopako yhtiöstä on alkanut toden teolla.

Jos kaikki ne resurssit, jotka on käytetty uusien eurooppalaisten osakkaiden etsintään, olisi käytetty uusiutuvan energian rakentamiseen, niin olisi varmaan saatu jonkin verran konkreettisia tuloksiakin aikaan. Tilanne on lähinnä farssi - ja media ottaa siitä kaiken irti. Eikö Fennovoimassa ole mietitty lainkaan julkisuuskuvaa ja viestintästrategiaa?  Tämä menettely olisi voinut mennä ilman tällaista mediamyllytystä 1980-luvulla mutta ei enää vuonna 2015.

Johan olemassa olevat osakkaat pakenevat viimeistään tätä mediamylläkkää, jonka altavastaajana on Fennovoima. Juha Sipilä ja Olli Rehn ovat keskellä täysin absurdia tilannetta - vaikka heitä olisikin informoitu niin taitaa ministereiden työkalupakki olla aika tyhjä Fennovoiman casessa.

Eniten ihmettelen Fennovoiman tapaa toimia. Ja en varmaan ole ainoa. Kuvitteliko joku, että piskuisen kroatialaisen energiayhtiön taustat jäävät piiloon? Me elämme some-aikaa, jossa tiedonvälitys on ajatustakin nopeampaa. Yksi klikkaus - ja viesti on levinnyt ympäri maailmaa. Mitähän muuta salattavaa Fennovoiman tukiproseissa, jota siis viestintä on, mahtaa olla?

Tuula Pohjola

Kuitti pankkitilin veloituksesta ei ole kuitti ostoksesta

Ilmiantajat innostuneet verottajan verkkolomakkeesta – jo yli 3000 ilmoitusta (Aamulehti 9.6.15).

"Kuitti?" Kysymys kuuluu usein lounasruokalan kassalla tai kahvilassa. "Kyllä, kiitos", vastaa asiakas. Ja hän saa yleisemmin kuitin siitä, että maksu on veloitettu hänen pankkitililtään. Ja oikea kuitti (kassakoneesta tulostettava) ostoksista, jossa on mm. merkintä veloitetusta arvonlisäverosta, jää antamatta.

On yrittäjiä, jotka vastaavat, että "Sinähän sait kuitin" - kyllä kuitin veloituksesta tililtä, ei palvelusta tai muusta ostoksesta. Useimmiten kassakuitti tulostetaan pyydettäessä, mutta "kassalaatikkoa" ei laiteta kiinni, jolloin tähän myyntitapahtumaan on mahdollista tehdä korjaus eli esimerkiksi poistaa se.

Näin arvonlisäverot siis veloitetaan asiakkaalta, mutta jos (ja kun) tapahtuma ei ole rekisteröitynyt kassakoneen kautta, kyseistä alv-summaa ei todennäköisesti makseta valtiolle.  Tätä kutsutaan harmaaksi taloudeksi. 

Näinä valtion tiukan talouden aikoina, jokainen veloitettu alv-euro olisi tarpeen yhteiseen kassaan, josta sitten maksetaan teiden korjaukset, sote-palvelut ja koulutukset varhaiskasvatuksesta tohtorin tutkintoihin. 

Siis kuluttajat - pyytäkää kassakuitti, ja ystävällisesti voi pyytää myös tapahtuman päättäämistä eli kassakoneen laatikon sulkemista.

Tuula Pohjola

 

Tehdään Donskoit

Uusi hallitus on astunut virkaan ja aloittanut avokonttorissa projektin 'Suomi nousuun'. Nyt myös suomalaisten yritysten ja itse asiassa meidän kaikkien pitäisi ottaa tämä sama suunta: Suomi nousuun!

Oppositiopuolueet ja työmarkkinajärjestöt eivät ilmeisesti ole kuitenkaan tämän kansanliikkeen kannalla. Koska meillä hallituksen lisäksi muut merkittävät toimijat yhteiskunnassa ymmärtävät, että 'minulle kaikki heti nyt' ei enää toimi ? Meillä ei ole enää varaa siihen.

Meidän kaikkien on nyt osittain luovuttava saavutetuista eduista. Ja nähdäkseni hallitus on yrittänyt jakaa taakkaa kohtuullisen tasaisesti. Opposition irtopisteiden kerääminen meuhkaamalla eduskunnassa on nyt jo lähes vastenmielistä.

Kielikuvien kehittelyn sijaan vasemmisto ja vihreät voisivat miettiä, että miten Suomi pääsee maaliin - eli saadaan julkishallinnon menot kuriin ja työllisyysaste paranemaan. Muu korjaaminen hoituukin lähes itsestään sen jälkeen.

Jääkiekon MM-kisoissa Suomen joukkue taisteli kunniakkaasti kaukalossa - ja sieltähän tulee tuo otsikkokin: "Tehdään donskoit" eli keskitytään ja toimitaan parhaan kykymme mukaan tavoitteena hyvinvoiva Suomi.

Tuula Pohjola

Ympäristöministeriön kohtalon hetket

Ympäristöministeriö on toiminut 1980-luvulta asti turvatakseen suomalaisen luonnon ja ympäristön säilymisen. Nyt käytävissä hallitusneuvotteluissa uhkana on, että ympäristöministeriö yhdistetään maa- ja metsätalousministeriön kanssa luonnonvaraministeriöksi. Perusteluna on hallinnollisten siltojen purkaminen ja toiminnan tehostaminen.

Periaate tämänkin ajatuksen takana lienee hyvä. Useiden miljardien säästötavoite vaatii toimia monilla eri osa-alueilla, ja periaatteessa toimintoja on varmasti mahdollista yhdistellä, tehostaa ja kehittää. Silti herää kysymys siitä, kuinka ministeriöiden sulautumisen toteutuessa pidettäisiin ympäristön puolta, eli kaikkien meidän yhteisen hyvän puolta? Onko mahdollista, että toiminta säilyisi laadukkaana ja siihen panostettaisiin riittävästi?

Ympäristöriskit, -uhat ja niiden ehkäiseminen ovat vain korostuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii toimia, joiden ohjaamiseen tarvitaan vahvaa agendaa ja toimivaltuuksia. Ympäristöministeri on yhä useammissa kansainvälisissä ryhmissä mukana, sillä ympäristöstä on tullut globaalisti elintärkeä kysymys. Lisäksi ympäristöministeriön rooli mahdollisen luonnonvaraministeriön osana on jäänyt hiukan epäselväksi - olisiko tällöin mahdollista valvoa ja hyödyntää ympäristöä saman hallinnollisen elimen sisältä? Syntyisikö tästä ristiriitoja?

Asiaa on puitu julkisuudessa useilta tahoilta, ja se on herättänyt ympäristöministeriön puolustajat ottamaan voimakkaasti kantaa sen itsenäisenä säilyttämisen puolesta. Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto järjesti mielenosoituksen hallitusneuvottelujen yhteydessä. Tavoitteena oli mm. tuoda esiin ympäristöministeriön roolin merkittävyyttä ympäristön ja luontoarvojen säilyttämisessä.

Vakuuttava ryhmä entisiä ympäristöministereitä otti kantaa ympäristöministeriön lakkautusuhkaan Helsingin sanomissa 28.4. Kannanoton viesti oli selvä: on välttämätöntä, että yksi ministeriö ja yksi ministeri huolehtivat vain ja ainoastaan ympäristöasioista. Tätä vuosikymmenten kokemuksen ääntä olisi hallituksenkin syytä kuulla, ja miettiä, mikä on ympäristöministeriön rooli, tulevaisuus ja merkitys Suomelle hieman pidemmälläkin aikajänteellä.


Helena Moring, Crnet Oy

Pätkätöitä ihan lain puitteissa

Perjantaina 15.5.15 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otettiin  kantaa arkipyhiin: tehdään niistä työpäiviä. Ei huono ajatus. Ja palvelusektorille ne usein ovatkin työpäiviä.

Nyt toukokuun ensimmäisen puoliskon jälkeen vuoden vaihteen jälkeen olemme viettäneet pitkän viikonlopun heti tammikuun alussa, sitten oli arkipyhä loppiainen 6.1. Ja välipäivät pidettiin välipäivinä eli vapaana. Sitten tulivatkin talvilomat helmi-maaliskuussa, sitten pääsiäinen - taas kaksi arkipyhää virallisesti, myös kiirastorstai oli aika usealle 'vapaapäivä'.  Sitten tulikin vapunpäivä, ja vapunaattona pidettiin 'etäpäivä'.  Ja sitten helatorstai ja perjantai sen jälkeen jälleen 'etäpäivä'.  Ja keskiviikko sitä ennen 'puolikas päivä'.

Tämän jälkeen aloitetaankin kesäloman suunnittelu - kesäperjantait ovat niin ikään 'etäpäiviä' - ja lomakausihan on käytännössäkin 1.6. - 31.8. Ja silloin ei voi projekteja edistää, kun on väkeä lomalla.

Syksyllä aloitetaan (koulujen) syyslomien suunnittelu, ja lokakuussa systeemi halvaantuu taas pariksi viikoksi. Mitään ei voida päättää, kun osa porukka lomailee 1-2 viikkoa.

Syysloman jälkeen aloitetaankin joululoman - 1- 3 viikkoa  - suunnittelu, ja itsenäisyyspäivän jälkeen ei voida päättää mistään, kun seuraavan kerran porukka on paikalla loppiaisen jälkeen.

Siinähän se vuosi meni - ja mitä saatiin aikaan?

Tuula Pohjola, Crnet Oy