Suomalaiset ovat onnellisia

 EVAn tutkimuksen mukaan (26.7.2016) suomalaiset ovat onnellisia, 80 prosenttia vastaajista kokee, että on onni ja etuoikeus saada olla suomalainen.

Suomesta parhaana asuinpaikkana, kestävän kehityksen kärkimaana sekä mielenkiintoisena matkailukohteena olemme lukeneet mediassa tänä kesänä. Mistä sitten johtuvat valtavat valitusten määrät ja jopa kirjalliset itku-potku -reaktiot erilaisilla keskustelupalstoilla?

Eräs kollega tiivisti asian näin: "Mulle heti kaikki nyt" on päivän sana. Vanhempien, isovanhempien, opettajien, työnantajien ja kaikkien muidenkin sidosryhmien pitää tehdä kaikkensa, jotta (nuorehkon) henkilön elämä sujuu ilman elämän töyssyjä ja pettymyksiä. Toki siellä on joukossa myös keski-ikäisiä ikuisia valittajia.

Tänä päivänä he, jotka ovat aktiivisimpia somessa, saavat mielipiteensä julki myös laajemmin mediassa. Ja siitä sitten saadaan taas 'vetäviä otsikoita' erilaisten medioiden sähköisten julkaisujen pääsivuille. Ja nyt sitten onkin saatu aikaan tietynlainen ikiliikkuja. Lopputuloksena yleinen negatiivinen asenneilmasto.

Millä tavalla saisimme käännettyä asenteet ja myös toimet siihen suuntaan, että tehdään yhdessä Suomesta - tietysti osana Eurooppaa ja globaalia maailmaa - vielä parempi paikka?  Jo Paasikivi aikanaan - siis 70 vuotta sitten - sanoi, että tosiaisioiden tunnustaminen on lähtökohta.

Jospa nyt sitten tunnustaisimme myös nämä laajasti uutisoidut positiiviset tosiasiat ja työskentelisimme niiden kehittämiseksi - ja jättäisimme ikuisen haikailun 10 vuoden taakse pois agendalta. Tavoitteeksi siis onnellisuusprosentti 90+ -tasolle!

Tuula Pohjola

Mikä on tärkeintä?

Maailman tärkein uutisaihe on turvapaikahakijat, jotka ovat etsimässä turvallisempaa ja parempaa elämää väliaikaisesti tai lopullisesti Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Eteläisestä Euroopasta on tuhansia ja tuhansia ihmisiä matkaamassa Saksaan, Ruotsiin ja Suomeen.

EU:n jäsenmaiden johtajien suhtautuminen on ollut hyvinkin erilaista - myös meidän omien poliittisten johtajien. Presidentti ja pääministeri osoittivat melko suoraviivaisesti, miten Suomessa tulee asiaan suhtautua - ja hyvä niin. Se mikä yllätti ehkä poliittiset päättäjätkin, on suomalaisten halua autaa näitä kotiseudultaan pakoon lähteneitä ihmisiä. Ja tästä joukkovoimasta voimme olla ylpeitä.

Sen sijaan ylpeitä emme voi olla hallituksen, opposition ja työmarkkinajärjestöjen asioiden "pallotteluproseduurista". Hallitus on ymmärtänyt sen, kuinka syvällä Suomi nyt ui - niin sanotusti nenä ei ole vuosiin ollut pinnan yläpuolella. Poliittinen oppositio on hyvin, hyvin äänekäs. Viikon päästä tulee sitten tämän sektorin joukkovoiman näyttö. Lienee kai sanomattakin selvää, että rakenneuudistuksia täytyy tehdä ja kaikkien - siis kaikkien -  on nyt luovuttava jostakin.

Näiden kahden käyttäytymismallin välillä on melkoinen ristiriita: suomalaiset - siis kansalaiset ja ylin poliittinen johto - haluavat auttaa kotinsa menettäneitä ja kotimaansa pakosta jättäneitä ihmisiä, jotka hakevat turvaa ja paikkaa, jossa voi nukkua yönsä suhteellisen rauhassa.  Muuten - uutisoinnin ja poliittisen keskustelun perusteella - suomalaiset eivät ole missään tapauksessa valmiita luopumaan mistään saavutetuista eduista. Tässä jälkimmäisessa tapauksessa tavallisilta suomalisilta ei ole asiaa oikein kysyttykään.

Pitäisiköhän nyt kysyä, mitä Matti ja Maija Meikeläinen miettivät hallituksen suunnitelmista. Ei siis kysytä poliittisen opposition johtajilta ja työmarkkinapomoilta vaan ihan oikeasti kansalaisilta.  Ja kysymyshän kuuluu: mikä on tärkeintä - omat saavutetut edut vain yhdessä paremman Suomen rakentaminen.

Tuula Pohjola

Yhteisöllisyys kunniaan

Suomi on nyt ahdingossa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Maan keväällä koottu hallitus yrittää parhaansa - huolimatta muutamista hallituspuolueiden jäsenten ylilyönneistä yritystä vielä on. Päätöksen teko vain on äärimmäisen hidasta, ja se ei ole vain hallituksen syy.

Rakenteellisten ongelmien aiheuttamat vaikeudet koskettavat yhä useampia suomalaisia: massatyöttömyys, talouden supistuminen, teollisuuden viennin takkuilu sekä julkisen sektorin menot. Hyvinvointivaltiossa yhteiskunta on tullut apuun viimeisen 30 vuoden ajan. Nyt ei ole enää varaa siihen.

Samaisen 30 vuoden aikana yhteisöllisyys on suurelta osin jäänyt unohduksiin. "Mulle heti kaikki nyt" - asenne elää aika voimakkaana. Ja se, jos mikä, nakertaa tätä yhteiskuntaa. Missä on yhteisöllisyys, naapuriapu ja toisten auttaminen ilman välitöntä korvausta? Kyseisiä toimintamuotoja ei tunnu olevan enää olemassakaan kuin miniatyyrikoossa jossain kehäkolmosen ulkopuolella.

Edellisestä lamasta 20 vuotta sitten meidät nosti Nokia ja Lipposen&Niinistön päätökset. Nyt ei todennäköisesti tule tällaista yhdistelmää. Joten meidän jokaisen on nyt omalta osaltamme katsottava lähiympäristöömme: voimmeko olla avuksi  enolle, serkulle, ystävälle, kaverille, naapurille tai kummin kaimalle. Omalla - vaikka pienelläkin - panoksellamme voimme yhdessä tehdä Suomesta vähän inhimillisemmän yhteiskunnan, jossa heikoimmistakin pidetään huolta.

Tuula Pohjola

Tehdään Donskoit

Uusi hallitus on astunut virkaan ja aloittanut avokonttorissa projektin 'Suomi nousuun'. Nyt myös suomalaisten yritysten ja itse asiassa meidän kaikkien pitäisi ottaa tämä sama suunta: Suomi nousuun!

Oppositiopuolueet ja työmarkkinajärjestöt eivät ilmeisesti ole kuitenkaan tämän kansanliikkeen kannalla. Koska meillä hallituksen lisäksi muut merkittävät toimijat yhteiskunnassa ymmärtävät, että 'minulle kaikki heti nyt' ei enää toimi ? Meillä ei ole enää varaa siihen.

Meidän kaikkien on nyt osittain luovuttava saavutetuista eduista. Ja nähdäkseni hallitus on yrittänyt jakaa taakkaa kohtuullisen tasaisesti. Opposition irtopisteiden kerääminen meuhkaamalla eduskunnassa on nyt jo lähes vastenmielistä.

Kielikuvien kehittelyn sijaan vasemmisto ja vihreät voisivat miettiä, että miten Suomi pääsee maaliin - eli saadaan julkishallinnon menot kuriin ja työllisyysaste paranemaan. Muu korjaaminen hoituukin lähes itsestään sen jälkeen.

Jääkiekon MM-kisoissa Suomen joukkue taisteli kunniakkaasti kaukalossa - ja sieltähän tulee tuo otsikkokin: "Tehdään donskoit" eli keskitytään ja toimitaan parhaan kykymme mukaan tavoitteena hyvinvoiva Suomi.

Tuula Pohjola