Suljetaan - jatketaan - suljetaan - jatketaan eli mihin nyt veronmaksajien rahoja käytetään Kainuussa

Valtiota syytetään Talvivaaran kaatohankkeesta (Kauppalehti 13.6.16)  on tällä hetkellä viimeinen otsikko Kainuun kaivoksesta. Artikkelissa esitetään hyviä kysymyksiä. Vastauksia ei vain taida tulla mistään taholta.

Hannu Hyvönen: " Ehkä syytä olisi pohtia myös lehden (HS) toimintaa sananvapauden rajoittajana. Stop Talvivaara -liike on ollut kaikkien ulostulojensa osalta täydellisessä uutispimennossa Hesarin sivuilla keväästä 2013 lähtien." (Iisalmen Sanomat 10.6.16).

Talvivaaran kohutun menetelmän kehittänyt Marja puolustaa yhä kaivosta: "Talvivaarasta on tehty syntipukki" (IL 7.6.2016)

Professori Janne I. Hukkinen kirjoitti HS:n mielipidepalstalla (HS 6.6.16) mahdollisuudesta kestävästä kaivoksen ylösajosta.

Ja erilaisia mielipiteitä ja uutisia Terrafamesta ja Talvivaarasta löytyy vaikka kuinka paljon - ja uutisvirta ei tunnu tyrehtyvän. Kysymys, johon olisi veronmaksajan näkökulmasta hyvä saada vastaus: mihin veronmaksajien rahoja nyt käytetään?  Ylösajoon vai alasajoon?

Esimerkiksi tieto Outotec Oy:n (uutisoinnin mukaan) puolueettomasta kaivoksen tilan arviosta on hieman erikoinen, koska ko. yhtiö toimittaa erilaisia ratkaisuja kaivannaisteollisuuteen - ja lienevät mukana myös Terrafamen testiprojekteissa.

Miksi vesiongelmaa ei ratkaista - ratkaisut esitettiin jo syyskuussa 2013 myös Solidiumille - ihan vaan yksinkertaisesti lisäämällä vesien puhdistuskapasiteettia, jota maailmalta on saatavissa. Ei, nyt ilmeisesti käytetään veronmaksajien rahoja erilaisiin kokeiluihin ja testeihin. Kalliita ratkaisuja molemmat, edellinen tosin ratkaisisi kaivoksen suurimman ongelman: noin 10 miljoonaa kuutiota likaista vettä olisi 'muisto vain'.

Mihin muuhun veronmaksajien rahoja käytetään? Esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valittamiseen. Päätöksen tekivät asiantuntijat. Tuskin muuttuu ylemmässä oikeusasteessa. Ja Talvivaara Oyj:n omistamien laitosten ostamiseen meni muutamia kymmeniä miljoonia - tosin nyt maksettuja summia pyydetään takaisin. Ja hallintoakin on useammassa portaassa:  Terrafame Group ja Terrafame Oy.

Eipä sitä pieni veronmaksaja osaa sanoa, pitäisikö sulkea vai jatkaa, kun asiantuntijatkin ovat erimieltä asiasta - poliitikoista puhumattakaan. Mutta jos alas/ylösajo maksaa suurinpiirtein saman verran, bioliuotus toimii, nikkelin hinta ilmeisesti jonkin verran nousee ja malmia riittää - niin miksi ei sitten ajettaisi ylös: saataisiin edes vähän tuottoa 1,5 miljardin investoinnille ja Kainuuseen työpaikkoja. Mutta toiminnan pitää olla vastuullista ja ympäristöasiat pitää hoitaa ' viimeisen päälle'.

Tuula Pohjola

Valittiin nuorehko mies

Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorivalintaa valmistelleen laitostyöryhmän puheenjohtaja Aleksi Bardy:
"Se on yllättävä valinta. Me olemme ehkä tottuneet Suomessa valitsemaan enemmän omasta kaveripiiristä ja tulee ehkä vähän shokkina että valitaan nuorehko henkilö joka tulee täysin meidän ympyröiden ulkopuolelta."

Tässä casessa neljän parhaan hakijan joukossa oli kolme suomalaista naista - ei niin nuorehkoja, mutta CV:t melko pitkiä. Bardy korostaa, että valinnassa ei ollut kyse "cv:n pituudesta" vaan kokonaisarviosta hakijoiden pätevyydestä, sopivuudesta, innokkuudesta ja näkemyksellisyydestä. Eli jo parikymmentä vuotta alalla olleet kovan luokan ammattilaiset (naisia) eivät ole päteviä, sopivia, näkemyksellisiä eikä innokkaita. 

Tämä vastaava arviointi toimii samalla tavalla perinteisessä teollisuudessa,  palvelusektorilla, muissakin oppilaitoksissa ja jopa edunvalvonnassa: keski-ikäiset asiantuntijat (naiset) sanotaan irti tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Mutta sopivat asiantuntijat (miehet, ei aina niin nuorehkojakaan) usein säilyttävät pestinsä ankeinakin aikoina.

Näin se tasa-arvo toteutuu. Keski-ikäiset pätevät ja työlleen omistautuvat naiset saavat mennä. Otetaan tilalle nuorehkoja henkilöitä (=miehiä), jotka ovat sopivia ja innokkaita, jopa näkemyksellisiä.
Palataanko työmarkkinoilla 60 vuotta taaksepäin eli 1950-luvulle, jolloin koulutetutkin naiset usein hoitivat lapsia kotona aina kuopuksen lakkiaisiin saakka? 

Eipä ole case kunniaksi Aalto-yliopistolle.

Tuula Pohjola

Monikulttuurisuus liiketoiminnan mahdollistajana

Media vyöryttää jatkuvalla syötöllä kielteistä sanomaa Suomeen saapuvista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Avointa ja hiukan paremmin piilotettua rasismia pursuaa päivittäin tajuntaamme monesta eri viestintäkanavasta. Saamme informaatiota siitä, miten ihmisiä kuolee matkallaan Eurooppaan, kuinka piikkilanka-aitoja pystytetään rajoille, miten apaattiset nuoret miehet odottavat viranomaispäätöksiä Suomalaisissa vastaanottokeskuksissa. Kaduilla huudetaan ”rajat kiinni – raiskaajat kotiin”, samalla kun tietoa leviää kidnapatuista lapsista ja seksuaalisesti hyväksikäytetyistä nuorukaisista Länsi-Euroopan suurkaupungeissa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin….ja sosiaalisen median keskustelupalstoilla materiaali ei varmastikaan loppuisi kesken.

Nyt on kuitenkin aika katsoa tätä päivää kauemmas ja tarkastella ihmisten saapumista maahamme positiivisten lasien läpi. Yrityselämällä on nyt edessään mahdollisuus, jota ei saisi jättää hyödyntämättä. Maamme talous ja siinä toimivat yritykset globalisoituvat. Tämä johtuu osittain Suomen pienestä markkina-alueesta ja varsinkin nykyisestä heikosta ostovoimasta ja haasteellisesta taloustilanteesta.

Maahanmuuton tuloksena itse Suomi kansainvälistyy. Maahamme saapuu uusia kuluttajia, joiden kulutuskäyttäytyminen poikkeaa jo maassa asuvien tarpeista. Samalla saamme maahamme huikean uuden henkisen ja humaanisen henkilöreservin, joiden ammatillinen, kielellinen, koulutuksellinen ja kulttuurillinen pääoma hakee vertaistaan. Yhteiskunnallinen energiaruiske on ennennäkemätön potentiaali.

Mitä tämä voisi tarkoittaa suomalaisille yrityksille, jos pelaamme korttimme oikein?
Yritykset voisivat nyt rekrytoida uusia ihmisiä, joiden monikulttuurinen tausta antaa paremman ymmärryksen maahan saapuvien ostotottumuksista. Tällä tavalla nykyiset täällä toimivat yritykset voisivat monipuolistaa asiakkuuksiaan, tuotekehitystään ja tarjontaansa. Tulokkailla olisi kykyä tunnistaa lähtömaittensa markkinoilta suomalaisille yrityksille sopivia markkinarakoja ja näin edistää suomalaisten yritysten maantieteellistä laajentumista tulevaisuudessa.

Yritysten kansainvälistyminen ei koskaan ole vain Suomesta ulospäin kohdentuva yksisuuntainen liike. Onnistuminen muualla edellyttää usein monikulttuurisuuden sisäistämistä osana yrityskulttuuria. Kestävä ja uudistuva yritys hyödyntää virikkeitä, kokemuksia ja ajatuksia, joita uudet ihmiset tuovat organisaatioihin. Näitä jalostetaan osaksi liiketoimintamalleja ja toimintatapoja. Yhteiskunnallisella tasolla nuoret tulokkaat, tulevaisuuden suomalaiset, myös paikkaavat eläköityvää työvoimaa ja täyttävät työpaikkoja niillä toimialoilla, joihin tänään on hankalaa löytää työvoimaa.   

EBEN Suomi, yhdessä Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry:n kanssa kutsuu nyt suomalaisia yritysjohtajia mukaan keskusteluun, jossa pohdimme, miten monikulttuurisuus voisi kaikista tehokkaimmin toimia liiketoiminnan mahdollistajana. Tarjoamme esimerkkejä siitä miten yritykset ovat käyttäneet hyväkseen monikulttuurisuuden tarjoaman tilaisuuden. Saamme kuulla IT-yrityksestä, jonka uusi kansainvälisempi organisaatiokulttuuri edistää liiketoimintaa. Terveydenhoitoalalla toimiva yritys kuvaa kansainvälisten hoitajien rekrytointia. Madventures porukoiden innoittama ”Start up –refugees” hanke kertoo myös, miten turvapaikanhakijoiden työllistymistä on edistetty uudella innovatiivisella konseptilla. Tietoa 12.5.16 pidettävästä seminaarista ja siihen ilmoittautumisesta löytyy täältä .


Niklas Reuter,  EBEN Suomi ry

Konnien kokoontumisajot

Konna (myös huijari, petturi, roisto, rosvo, voro, kelmi, lurjus, pahis, varas, vihollinen, rikollinen^[1]) on tarinassa sankarin päävastustaja. Konna on yleensä juonen kannalta välttämätön, sillä hän estää sankaria pääsemästä tavoitteisiinsa, mistä syntyy koko tarinan jännite. Konna kuvataan yleensä pahaksi tai ainakin sellaiseksi henkilöksi, joka toimii väärin tai epäoikeudenmukaisesti. (Wikipedia).

Näitä konnia - ihan kotimaisia, ei saksalaisia -  on viimeisten viikkojen aikana ilmestynyt julkisuuteen lähes tusinoittain. Tarinoihin liittyy uhkailua, kiristystä, oikeudenkäyntejä (juristit taitavat olla ainoat, jotka loppupelissä voittavat), viestintäsotaa ja kaikkia ilmiöitä näiden väliltä.

Ja paljastukset, vapaaehtoiset (mitä ei eivät todellisuudessa ole) tunnustukset, vihjailut, syytökset ja muut ulostulot ruokkivat sosiaalista mediaa - ja perinteistäkin uutisointia - ihan ähkyyn asti. Tavallinen uutisten seuraaja tässä jo veikkailee, että mikähän konserni nyt seuraavaksi on framilla.

Näiden arvailujen lomassa on tullut mieleen ajatus siitä, että onkohan nyt yhtään konnavapaata isompaa yritystä - toimialasta puhumattakaan - olemassa. Kuitenkin lähes kaikilla keskisuurilla ja kaikilla suuryrityksillä on hienot vastuullisuusraportit, joiden keskinäiden paremmuus ratkaistaan lokakuun sateilla. Jokin tässä yhtälössä ei toimi.

Mihin tarvitaan hienoja vastuullisuusraportteja, kun toiminta tähtää vain ja ainoastaan perinteiseen liiketoiminnan tavoitteeseen eli voiton maksimointiin - ja mieluiten niin, että superbonuskertymät varmasti tulevat avainhenkilöille.  Jaa - vielä hurjempi tapaus on yritys, joka on vuosikausia tehnyt tappiota, mutta johdon bonukset maksetaan joka vuosi.

Muutama päivä sitten (10.3.16) EVAn arvokyselyn julkistamisuutinen oli otsikoitu aika pistämättömästi: Evan arvokysely: Itsekäs ay-liike, ahneet omistajat ja huonot johtajat.  Jos tässä ovat konnat - missä ovat sankarit? Lienevät innovatiivissa pk-yrityksissä (väittämä ei perustu tutkimustuloksiin vaan mutuun).

Tuula Pohjola

EBEN Suomi ry: Sosiaalisesti kestävä työelämä – mitä se on?

Keskustelu eettisestä ja vastuullisesta johtamisesta keskittyy tavallisesti taloutta ja ympäristöä koskeviin vastuisiin. Sosiaalinen, ihmisiin liittyvä, ulottuvuus jää näkymättömämmäksi osaksi näitä keskusteluja. Viime kädessä vastuullisuus toteutuu kuitenkin vain ihmisten toiminnan kautta. Ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen yhteiskunnan edistäminen tapahtuu työelämässä toimivien ihmisten toimesta ja kesken.  

Sosiaalisesti kestävän työelämän edistämiseen liittyy monia eettisesti haastavia tilanteita, jotka liittyvät sekä työhön että työn ja muun elämän väliseen suhteeseen. Työ on ihmiselle tärkeä osa elämää ja identiteettiä. Arvotutkimusten mukaan myös muut elämän osa-alueet, kuten perhe ja vapaa-aika, ovat nousemassa työtä tärkeämmäksi arvoksi. Etenkin nuorten työntekijöiden keskuudessa työlle ei olla valmiita uhraamaan koko elämää.

Teknologian lisääntyvä käyttöönotto, kansainvälistyminen ja yhteiskunta, joka on auki 24/7, on muuntanut työn tekemisen ehtoja, johtajuutta ja organisaatioiden toimintatapoja. Muutokset tuovat uusia haasteita organisaatioiden sosiaaliselle vastuulle. Missä määrin organisaation pitää huolehtia jäsenistään työn ulkopuolella? Mihin asioihin työnantaja saa ja työnantajan pitää puuttua työntekijän elämässä? Millainen on yksilöistä huolehtiva mutta kuitenkin kaikille tasapuolinen työnantaja? Missä menee työn ja muun elämän raja? Onko sellaista rajaa? Lisääntyvä joustavuus voi yhtäältä helpottaa työn ja muun elämän yhdistämistä. Toisaalta joustavuus aiheuttaa haasteita hyvinvoinnille ja jaksamiselle.

Vastuullisuuskeskusteluissa työn ja muun elämän välinen suhde ja suhteen johtaminen on usein kiteytetty yksilötason henkilökohtaisiksi ratkaisuiksi ja oppimiseksi. Toisin sanoen työn ja muun elämän välisen suhteen hallinta nähdään ainoastaan yksilön omalla vastuulla olevana asiana. Usein unohtuu, että yksilö on osa ympäristöä. Ympäristö vaikuttaa monin tavoin yksilön mahdollisuuksiin ja valintoihin työn ja muun elämän rajapinnoilla. On yleisessä tiedossa, että organisaation jäsenet tarvitsevat monenlaisia keinoja ja myös tukea voidakseen tehdä tuloksellista työtä erilaisissa ja vaihtuvissa elämäntilanteissa. Miten organisaatioissa voidaan vastata muuttuviin tarpeisiin siten, että edistetään ihmisten hyvinvointia ja tasa-arvoista kohtelua?

Suomalainen työelämä on tutkitusti verraten joustavaa, mutta silti työntekijät kokevat joustomahdollisuudet vaikeiksi toteuttaa omassa elämässään. Sosiaalisesti kestävän työelämän edistämiseksi organisaatioon ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät ovatkin keskeisiä ymmärrettäessä sitä ympäristöä, jossa yksilö tekee ratkaisujaan työhön ja muuhun elämään liittyen.

Suvi Heikkinen, Post doc-tutkija, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

Sosiaalisen vastuun teemoja suomalaisessa työelämässä tutkitaan Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen hankkeessa Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä: politiikat ja toimintakäytännöt, tasa-arvo ja risteävät erot Suomessa (WeAll).  WeAll on konsortio Helsingin yliopiston (Sukupuolentutkimus ja Ruralia-instituutti), Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ja Hanken Svenska handelshögskolanin kesken. Hankkeen rahoittaja on Suomen Akatemia. Heikkinen työskentelee hankkeen tutkijana.

Informaatiota, disinformaatiota, trollisivustoja - nyt pitäisi se tolkku löytyä

Muutama päivä sitten julkaistu tutkimus osoitti, että suomalaiset nuoret eivät suinkaan usko kaikkea, mitä netistä löytyy. Kriittinen lähdetarkistus on aina paikallaan kaikilla nettijuttuja lukevilla.

Tämän päivän ilmiö näyttää olevan kisailu siitä, kuka hurjimman (turvapaikanhakijoihin liittyvän) jutun nettiin kirjoittaa. Huolestuttavaa tällaisen kirjoittelun eli disinformaation lisäksi on se, että luku- ja ajattelutaitoiset ihmiset kritiikittömästi uskovat näitä tarinoita ja sen lisäksi 'peukuttavat' ja jakavat niitä somessa. Ja trollisivustojen määrä on aika iso - twitterissä oli listattu ansiokkaasti näitä sivuja.

Se on pelkoa - sanovat asiantuntijat. Mitä me oikeastaan pelkäämme? Muutosta. Me pelkäämme muutosta. Tämä muuutoksen pelkääminen ja siitä kumpuavat tarinat ovat nyt aiheuttaneet ihan kummallisen tilanteen erilaisissa viestintäkanavissa: niin sanottu "päähänlyöntikilpailu" äänekkäiden ääripäiden välillä on saanut melkoiset mittasuhteet.

Presidentti Niinistön jakama Iisalmen Sanomien kolumni tolkun ihmisistä osui niin nappiin. Me suuri enemmistö olemme keskellä tätä sanasotaa. Ja tämä taistelu alkaa jo kuvottaa. Asiat asioina ja ylimääräiset energiat johonkin tähdelliseen yhteiskuntaa hyödyttävään projektiin.

Ja mediankin pitäisi löytää oikea journalistinen ote - nyt näitä ylilyöntejä on viestinnän ammattilaistenkin keskuudessa allekirjoittaneen mielestä liian paljon.

Eiköhän me suuri enemmistö nyt laiteta piste tälle trollailulle - mehän olemme tolkun ihmisiä.

Tuula Pohjola

Yritysetiikan lähteillä, yksilön oivallus vai organisaation ohje?

Suurehko joukko yritysetiikan tutkijoita ja soveltajia kohtasi marraskuisessa ”Eettinen johtaminen käytäntöön” seminaarissa Helsingissä. European Business Ethics Network (EBEN) Suomen yhdessä Aalto-yliopiston kanssa järjestämässä tapaamisessa pohdittiin yritysetiikkaa sekä yksilön käyttäytymisen että yrityksen johtamisen näkökulmista.

Esitettiin kaksi toisistaan poikkeavaa näkökantaa yritysetiikan aikaansaamiseksi. Yksilölähtöinen eettisyyden rakentaminen korosti yksilön oman käyttäytymisen tärkeyttä. Organisaatiotason eettisyys (tai vastuullisuus) korosti kollektiivisen strategian jalkauttamista.

Itse hakisin tasapainoisempaa reittiä yritysetiikan rakentamiseksi. Lähtökohtana on sekä yksilön että yhteisön yhteisymmärrys toimintakulttuurista ja toimenpiteistä, jotka muodostavat hyvän ja toimivan (hyveellisen) yrityksen. Seminaarissa tätä kolmatta vaihtoehtoa edusti Finlandiatalon toimitusjohtaja Johanna Tolonen. Hän puhui työyhteisön sitouttamisesta hyve-prosessin kautta. 

Yksilölähteisen (”bottom-up”) yritysetiikan näkökulmaa edusti Aalto-yliopiston tutkijatohtori Henrika Franck. Hän kyseenalaisti perinteisen ajattelumallin, jonka mukaisesti yksilö kaikissa olosuhteissa pyrkii maksimoimaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Oma etu saavutetaan parhaiten tuottamalla muille hyvää, Franck totesi. Ihmisen pitää hyväksyä tapa, jolla hän toimii muita kohtaan, ”teemme itsellemme hyvää olemalla muille hyviä”. Yrityksen asiakkaalle tuottaman lisäarvon voisi määritellä oman edun tavoittelemisena toisen hyvän kautta. Onnistuminen edellyttää organisaatiolta sekä toiminnan läpinäkyvyyttä että laadukasta kommunikaatiota. Etiikkaa ei voida ulkoistaa ohjelmien jalkauttamisella. Etiikka perustuu yksilöiden sisäistämään käyttäytymiseen. Tästä syntyy yhteisön tapa toimia.

Organisaatiotason (”top-down”) eettisyydestä puhuttiin ”yritysvastuu” käsitettä hyödyntäen. Yritysvastuun kehittämisestä ja johtamisesta Lassila & Tikanojassa (L&T) kertoi yhteiskuntajohtaja Jorma Mikkonen. Yritysvastuu on oleellinen osa L&T:n liiketoimintaa ja yrityskulttuuria. Sitä on määrätietoisesti rakennettu kolmen stepin kautta. Strategian ja ilmeen uudistamisella haluttiin määritellä strateginen suunta, tunnistaa sidosryhmäodotukset ja laatia vastuullisuusohjelma. Riskien hallintaan ja odotuksiin vastaamiseen lähdettiin mm. toimenpiteitä määrittelemällä, mittareita asettamalla ja raportointia kehittämällä. Kolmannessa vaiheessa pyritään luomaan kilpailuetua yritysvastuusta. Tähän liittyvät mm. asiakkaiden vastuullisten liiketoimintaratkaisujen synnyttäminen, toimitusketjujen tehostaminen ja kiertotalouden edistäminen. Vastuullisuustyö toteutetaan L&T:n eri toimialojen palveluiden kautta, sekä linjatyönä että projekteina. Sitä johdetaan yrityksen ohjausryhmän kautta.  

Mielestäni kestävän yritysetiikan rakentaminen edellyttää toimeliaisuutta sekä yksilöltä, yhteisöltä että yritykseltä. Yhteen hiileen puhaltaminen perustuu yksilöiden käytännön tekemiseen, josta syntyy työkulttuuri. Yhtenäinen työkulttuuri muodostaa työyhteisön. Vain yhteisö aikaansaa tuloksen, silloin voimme puhua toimivasta yrityksestä. Yksilö ja yritys kohtaavat hyveiden kautta. He löytävät molempia osapuolia tukevia yhteisiä tavoitteita. Tällaiset yhteisesti hyväksyttävät tavat toimia voidaan myös määritellä ns. hyveiksi. Itse olen asiaa hahmottanut oheisella kuvalla. Toteutan myös Projnik yritykseni kautta organisaatioille suunnattuja ns. ”Hyve-prosesseja” yhdessä yhteistyökumppanini Antti Kylliäisen/Syfron Oy:n kanssa.

Niklas Reuter, Projnik Oy, EBEN Suomi ry:n  hallituksen puheenjohtaja