Markkinat toimivat samoilla säännöillä kaikkialla. Kysyntä
ja tarjonta kohtaavat tiettyyn hintaan ja tietyllä määrällä. Kuitenkin energia
on erikoinen hyödyke. Sitä ei voi varastoida, sen siirtäminen kulutettavaksi kuluttaa
sitä itseään, sen tuotanto ei ole tasaista ja tuotantokustannukset vaihtelevat
ja erisyklisesti erilaisten tuotantotapojen kanssa. Lisäksi energia synnyttää
ympärilleen monopolistisia rakenteita, joita pitää lainsäädännöllä
kontrolloida. Samaan aikaan sekä energian kuluttaminen että tuotantotavat ovat
erittäin politisoituneita aiheita, joissa jokaisella argumentilla on omat
tavoitteensa ja omat vahvat perusteensa.
Kysyntä Suomessa (TEM raportti 10.11.2009) on sähkön osalta
enimmäkseen rakentamisessa ja teollisuudessa. Tämän kysyntä on hieman laskenut
suomalaisen teollisuuden ongelmien vuoksi, mutta silti sen odotetaan olevan
40-50% luokkaa vielä vuonna 2030. Kasvuennusteita on hieman pienennetty. Eniten
kasvaa tulevaisuudessa liikenteen sähkönkulutus, mutta sen merkitys jäänee alle
viiden prosentin. Kevyt ja keskiraskas teollisuus (suurin osa asiakkaistani)
toivovat etenkin edullisia hintoja, raskas teollisuus hintavakautta ja
toimitusvarmuutta ja toisaalta valtiolliset instanssit toimitusvarmuutta ja
turvallisuutta.
Raskaan teollisuuden halu sitoutua suuriin
energialaitoksiin, jopa kalliimmalla ennustetulla MANKALA-hinnalla, liittyy
juuri ennustettavuuteen. Tämä pienentää heidän kokemaansa riskiä ja sitä kautta
alentaa tuottovaatimuksia sijoituksille. Tämä on tärkeää heidän muutenkin
vaihtelevilla lopputuotemarkkinoilla. Kevyelle teollisuudelle energianhinta ei
ole niin tärkeä komponentti kokonaisuuden kannalta. He miettivät sitä vain
yhtenä kustannuskomponenttina muiden joukossa.
Sähkön tuotanto jakaantuu ydinvoimaan (noin neljännes),
vesivoimaan, kivihiileen (noin kuudennes), biomassaan, maakaasuun ja
nettotuontiin (noin kahdeksannes), turpeeseen (n. 6%), tuuleen 0,3% ja
jätteeseen 0,8%. Pelkästään tämän listaaminen tuo mieleen useita eduskuntaväittelyitä
työllisyys- ja ympäristövaikutuksista. Sen vuoksi erilaisia päällekkäisiä tukimuotoja
ja toisaalta lupamenettelyitä on luotu ja luodaan yhä. Tämä tekee
energiantuotannon vertailun kustannusperusteisesti varsin haastavaksi.
Eiliset
sopimukset eivät ole samanlaisia tämän päiväisten kanssa ja esimerkiksi syöttötariffit
nostavat tuulen tuotanto-osuutta enemmän kuin tuotantokustannusten ja markkinahinnasta
voisi päätellä.
Epätasapaino tuotannon ja kysynnän välillä rasittaa
siirtoverkkoja ja tuulisena päivänä osa tuotannosta joudutaan dumppaamaan
jakelun häiriöttömyyden varmistamiseksi. Tuulisen päivän alentunut hinta ei
toimi riittävästi tehokkaana kannustimena tuotannon vähentämiseksi.
Kysyntäpuolella tuotantoa on vaikea ajoittaa tuulisiin päiviin, jolloin hinta
olisi alempi. Säätövoimana vesivoima on nopein, mutta riittämätön kokonaisuuden
kannalta. Jäljelle jäävät vienti ja tuonti.
Kokonaisuutena sähkön tuotantokapasiteettia on valmistunut
paljon teollisuuden taantuman aikoihin, joka on osaltaan painanut hintaa varsin
edulliselle tasolle. Tällöin vanhanaikaiset voimalat eivät ole enää olleet
tuotannossa ja esimerkiksi päästökauppaoikeuksien hinta on painunut lähes
olemattoman alhaiseksi. Tämä kannustin päästöttömyyteen on (tällä hetkellä)
menettänyt merkityksensä. Eikä asiaa ole ajanut myöskään keskustelu
windfall-veroista, joka on lisännyt epävarmuutta päästöttömien tuotantomuotojen
kehittämiselle ja investoinneille olemassa olevissa laitoksissa.
Kysyntäpuolelle säädetyt energiatehokkuuslait on nähty kevyessä
teollisuudessa lähinnä viranomaisien kiusantekona etenkin, kun
energiatehokkuusinvestoinnit eivät ole kannattavia näin edullisilla
sähkönhinnoilla. Tämä hidastaa energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista,
sillä energiankulutuksessa olisi monessakin kohteessa saavutettavissa noin 20%
säästöt, mutta niiden toteuttaminen maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa
(tai jopa pidemmässä ajassa), jolloin tällaiseen ei haluta varoja sitoa.
Energia on merkittävä tekijä mietittäessä niin suomalaisten
kuin ihmiskunnan tulevaisuutta. Sillä on merkitystä niin ilmastonmuutoksen
torjunnassa, muussa ympäristönsuojelussa sekä taloudellisessa kasvussa ja
hyvinvoinnissa. Kuitenkin kokonaisuuden ollessa monimutkainen, hyvää
tarkoittavat laki- ja säädöshankkeet voivat tehdä osaoptimointeja, jotka
haittaavat tavoitteita muualla. Sen tähden toivoisin, yhdessä asiakkaideni
kanssa, kokonaisvaltaista näkökulmaa energiamarkkinaan uutta säädäntöä
kehittäessä.
Niklas Koskimies
Expec Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti