Maailman tärkein uutisaihe on turvapaikahakijat, jotka ovat etsimässä turvallisempaa ja parempaa elämää väliaikaisesti tai lopullisesti Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Eteläisestä Euroopasta on tuhansia ja tuhansia ihmisiä matkaamassa Saksaan, Ruotsiin ja Suomeen.
EU:n jäsenmaiden johtajien suhtautuminen on ollut hyvinkin erilaista - myös meidän omien poliittisten johtajien. Presidentti ja pääministeri osoittivat melko suoraviivaisesti, miten Suomessa tulee asiaan suhtautua - ja hyvä niin. Se mikä yllätti ehkä poliittiset päättäjätkin, on suomalaisten halua autaa näitä kotiseudultaan pakoon lähteneitä ihmisiä. Ja tästä joukkovoimasta voimme olla ylpeitä.
Sen sijaan ylpeitä emme voi olla hallituksen, opposition ja työmarkkinajärjestöjen asioiden "pallotteluproseduurista". Hallitus on ymmärtänyt sen, kuinka syvällä Suomi nyt ui - niin sanotusti nenä ei ole vuosiin ollut pinnan yläpuolella. Poliittinen oppositio on hyvin, hyvin äänekäs. Viikon päästä tulee sitten tämän sektorin joukkovoiman näyttö. Lienee kai sanomattakin selvää, että rakenneuudistuksia täytyy tehdä ja kaikkien - siis kaikkien - on nyt luovuttava jostakin.
Näiden kahden käyttäytymismallin välillä on melkoinen ristiriita: suomalaiset - siis kansalaiset ja ylin poliittinen johto - haluavat auttaa kotinsa menettäneitä ja kotimaansa pakosta jättäneitä ihmisiä, jotka hakevat turvaa ja paikkaa, jossa voi nukkua yönsä suhteellisen rauhassa. Muuten - uutisoinnin ja poliittisen keskustelun perusteella - suomalaiset eivät ole missään tapauksessa valmiita luopumaan mistään saavutetuista eduista. Tässä jälkimmäisessa tapauksessa tavallisilta suomalisilta ei ole asiaa oikein kysyttykään.
Pitäisiköhän nyt kysyä, mitä Matti ja Maija Meikeläinen miettivät hallituksen suunnitelmista. Ei siis kysytä poliittisen opposition johtajilta ja työmarkkinapomoilta vaan ihan oikeasti kansalaisilta. Ja kysymyshän kuuluu: mikä on tärkeintä - omat saavutetut edut vain yhdessä paremman Suomen rakentaminen.
Tuula Pohjola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti